Lokakuun matalalta paistava aurinko valaisee vaaleaa ulkoseinää. Koko pihamaa on kuin liekeissä, niin keltaista valo on.

Sisällä valo siivilöityy sälekaihtimien raoista, mutta valaisee lattian ja yltää vastapäisen seinän suuriin ikkunoihin. Koko seinän kokoiset ikkunat antavat joelle, joka tuntuu alkavan suoraan terassilta, sillä pudotus vesirajaan on siinä niin jyrkkä.

Kun luonnolta malttaa tarkastella rakennuksia, niiden sisustusta ja pihankin koristeita, ymmärtää saapuneensa jonkun kotiin.