Jutta Salmela, 37, on yksin poronhoitovuorossa, sillä hänen poikaystävänsä on lähtenyt katsomaan urosvasoja itärajalle. Kaamos on ohi. Pakkanen kiristelee vielä Vuostimon vanhan kyläkoulun nurkissa Kemijärvellä.
– Aamujäkälien antamisen jälkeen teen tulet puuhellaan. Lämmitän madesoppaa ja avaan tietokoneen. Luen uutiset, tarkistan sähköpostin ja odotan päivän valkenemista, jotta näen levittää heiniä tokalle metsään, Salmela kertoo.
Hän puhuu omasta pikkutokastaan, jonka päälukua ei ole suotavaa kysyä omistajalta. Se olisi sama kuin kysyä utelijalta pankkitilin saldoa.
Vielä 10 vuotta sitten Salmela työskenteli ”erityisissä oululaisissa anniskeluravintoloissa ja mahtavissa työyhteisöissä”.
Vuonna 1999 Salmela lähti silloisten työ- ja asuinkavereidensa kanssa sesonkitöihin Pyhätunturille.
– Taisi olla vuosi 2005, kun ajelin taas viikkojen työreissulle kohti pohjoista. Katselin lumisen maiseman läpi avautuvaa tunturirivistöä ja siinä autonratissa mie sen tajusin, että olin matkalla kotiin, Salmela sanoo.
Lue tämä juttu kokonaan ja muut Kalen! jutut näköislehdestä. Kale! on Kalevan letkeä lehti kaupunkilaiselle ja se ilmestyy Oulun alueella torstaisin.