Oululainen Timo Saarela vierittää autotallinsa oven auki. Sieltä paljastuu rivi toinen toistaan hienompia, teräksestä tehtyjä pienoismalleja.
Jokaisella pienoismallilla on oikea esikuva. Löytyy 37-vuosimallin Mercedes-Benz, 53-vuosimallin Ford, 27-vuosimallin Bugatti T-35 ja niin edelleen.
Ensimmäiset pienoismallinsa Saarela teki 90-luvun alkupuolella. Sen jälkeen aikaa vierähti parikymmentä vuotta, kunnes taas viime syksynä Saarela innostui aloittamaan harrastuksensa uudestaan.
Metallimiehen koulutuksen saaneen ja muun muassa ammattikoululla metallipuolen ”apuopettajana” ja Stora Enson kunnossapidossa työskennelleen Saarelan taidot eivät olleet ruosteessa, vaikka harrastuksesta oli pitkään taukoa.
– Koronan takia varmaan tuli tarve tehdä jotain, kun mihinkään ei pääse. Tämä on ajankulua. Enää en viitsi oikeita autojakaan laittaa. En jaksa enää maata niiden alla, tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Saarela sanoo.
Autotallin seinää koristavat kymmenet kehystetyt kuvat oikeista autoista, joita Saarela on vuosien varrella entisöinyt. Ei ole sattumaa, että myös pienoismalleissa on paljon autoja.
– Luen ulkomaalaisia autoharrastajien lehtiä. Niissä on vanhoja kilpa-autoja. Kahta samanlaista pienoismallia en tee, vaan haluan tehdä aina erilaisia.
Myöskään tilauksesta Saarela ei töitä tee, vaikka tuttavat usein pyytävätkin pienoismalleja esimerkiksi heidän omista purjeveneistään.
– Lahjaksi kavereille olen joskus antanut, mutta en minä näitä myyntiin tee. Ne saavat jäädä vaikka lapsenlapsille. Joku tällaisia samanlaisia pienoismalleja varmasti tekee, mutta en ole löytänyt toista harrastajaa.
Rouheus saa näkyä
Timo Saarela on tarkka yksityiskohdista. Pienoismallit eivät ole sinnepäin tehtyjä, vaan ne on suunniteltu tarkasti mittakaavaan.
Täydellisen virheettömiä yksilöitä hän ei silti tavoittele.
– Ne saisi kaikki hiottua ja kiillotettua, mutta tykkään, että töissä on rouheutta, ja tekemisen jälki näkyy.
Saarela tekee mieluummin pienoismallien renkaatkin itse esimerkiksi vanhoista jääkiekoista tai pakoputken kannatinkumista kuin ostaa valmiit renkaat kaupasta.
– Silloin idea katoaisi.
Pienimmissäkin töissä vierähtää aikaa noin 40 tuntia.
– Kun alkaa tympäistä, voin lopettaa siihen ja mennä autotallista sisälle.
Usein Saarela on kuitenkin huomannut, että vaiheessa olevat työt pyörivät mielessä niin, että tallissa tulee puuhasteltua aamusta iltaan. Kun työ lopulta tulee valmiiksi, on tauon hetki.
Kolmesataa tuntia Titanicia
Saarelan suurin ja näyttävin työ on helmikuussa valmistunut Titanic. Upea, sisältä valaistu 1,35 metriä pitkä pienoismalli on pystytetty messinkialustaan ja painaa noin 13 kiloa.
Työtunteja sen tekemiseen kului yhteensä kolmisensataa.
Saarela luki pienoismallia tehdessään Titanicin historiasta ja hämmästeli ikkunoita peltilevyyn poratessaan alkuperäisen laivan rakennetta: ikkunoita oli sijoitettu todella alas.
– Lapsi kysyi, että teenkö viimeisen päälle. Vastasin, että en kai, kun se uppoaakin heti ensimmäisellä matkallaan, Saarela naurahtaa.