– Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sanoo oululainen Riikka Kähkönen, 27, muistellessaan yhdeksän vuoden takaista talvipäivää Virpiniemen liikuntaopistolla.
Kähkönen oli kuntoutumassa suuresta selän skolioosileikkauksesta, jonka ansiosta nuorella naisella oli jälleen lupa ja mahdollisuus harrastaa – laji vain oli hakusessa.
Virpiniemessä järjestetyssä soveltavan liikunnan tapahtumassa Kähkönen pääsi testaamaan useita pyörätuolilla liikkuvalle sopivia lajeja. Pyörätuolimiekkailu oli heti ylitse muiden.
– Se tuntui heti omalta ja mukavan erikoiselta lajilta. Oli onni että lähdin tuona päivänä liikkeelle, ja että tämä laji sattui olemaan esittelyssä. En olisi luultavasti koskaan osannut itse hakeutua harrastuksen pariin.
Viidesti viikossa
Kähkönen aloitti miekkailuharrastuksen Oulun Miekkailuseurassa saman tien. Ensin treenejä oli kerran viikossa.
– Aluksi me pyörätuolimiekkailijat, joita oli minun lisäkseni 1–2, treenasimme omana porukkanamme. Päävalmentajan vaihduttua pääsimme mukaan pystymiekkailijoiden ikäluokkaryhmiin ja samalla treenaaminen muuttui tavoitteellisemmaksi, Kähkönen kertoo.
Tänä päivänä Riikka Kähkönen treenaa pyörätuolimiekkailua tavoitteellisesti viidesti viikossa ja on lajissaan ainoa kansainvälisiä kilpailuja kiertävä suomalainen.
Oululaisurheilija palasi juuri kisareissulta Italian Pisasta, jossa hän otti osaa kauden viimeiseen maailmancupin kilpailuun.
– Kisat menivät hyvin ottaen huomioon hieman vajavaisen valmistautumisen. Tuli muutama osakilpailuvoitto ja floretissa kahdestoista sija.
Nyt katse on jo suunnattu ensi vuoden maailmancupiin, jonka ensimmäinen osakilpailu järjestetään Pisassa maaliskuussa. Kähkönen haaveilee osallistuvansa myös ensi vuoden lopussa järjestettäviin EM-kilpailuihin.
Pidemmän tähtäimen suunnitelmissa on vuonna 2023 järjestettävät maailmanmestaruuskilpailut.
– Ihan ultimaattinen pitkän tähtäimen suunnitelma on paralympialaiset. Se on suuri haaveeni, jonka toteuttamiseksi pitää tehdä vielä älyttömästi töitä, Kähkönen sanoo.
Vastusta on haettava ulkomailta
Pyörätuolimiekkailu on yksi alkuperäisistä paralympialajeista. Suomessa perinteikäs laji on kuitenkin vielä marginaalinen.
– Kotimaan kisoissa on ehkä neljä osallistujaa. Se ei ole kovin motivoivaa. Kunnolla kisatakseen on pakko lähtä ulkomaille, Kähkönen kertoo.
Marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna järjestetyssä Pisan maailmancupin kisassa oli noin 250 osallistujaa.
– Se on vähemmän kuin tavallisesti, sillä pandemian vuoksi isoja maita, kuten Kiina ja Yhdysvallat, jätti kisat väliin. Ulkomailla riittää onneksi vastusta.
"Minussa on tekemisen vimma"
Pyörätuolimiekkailu tapahtuu nimensä mukaisesti telineeseen kiinnitetystä, liikkumattomasta pyörätuolista käsin. Säännöt ovat yhtäläiset pystymiekkailun kanssa.
– Treenaan pääasiassa pystymiekkailijoiden kanssa. Heitä varten salilla on pyörätuoli. Sellaista viestiä on treenikavereilta tullut, että asekäsi väsyy istuen nopeammin kuin seisten.
Kähkönen kertookin harrastuksellaan olleen myönteinen vaikutus arkielämäänsä.
– Käsivoimien lisäksi myös heikko keskivartaloni on vahvistunut merkittävästi miekkailun sekä oheisharjoittelun ansiosta.
Miekkailun lisäksi Kähkönen kelailee puolentoista kilometrin matkan suuntaansa miekkailusalille useamman kerran viikossa. Toisinaan hän käy vaihtelun vuoksi myös pyörätuolitanssimassa.
– Haluan harrastaa paljon ja monipuolisesti, ja tanssi tuo mukavaa vastapainoa miekkailulle. Ennen kuin jouduin pyörätuoliin, harrastin vaikka mitä uinnista jalkapalloon ja baletista näyttelemiseen. Se sama tekemisen vimma on edelleen minussa.