Oululainen Olavi Jakkula muistaa kiinnittäneensä huomion Kurikan kirkon kellotapulin seinustalla patsastelleeseen vaivaisukkoon jo lapsena äitinsä syntymäpitäjässä kyläiltyään.
Sittemmin Jakkula valokuvasi samaista vaivaisukkoa lukuisia kertoja, mikä oli osaltaan sytykkeenä eläkepäivien haaveelle muidenkin Suomen 144 vaivaisukon kuvaamisesta.
Jakkulan yleisempi innostus vaivaisukkoja kohtaan alkoi vaivaisukkonäyttelystä Kerimäen puukirkosta kesällä 2013 ja Vaivaisukkojen paluu -kirjasta, johon valokuvaaja Aki Paavola oli ikuistanut kaikki Suomen vaivaisukot.
Luettuaan vielä samaisessa näyttelyssä vierailleen Helena Petäistön kolumnin vaivaisukkomatkailusta Jakkula ajatteli, että jospa hänkin rupeaisi kuvaamaan vaivaisukkoja Etelä-Suomeen ja Etelä-Pohjanmaalle sukulaisten luo autoillessaan ja tekisi urakan päätteeksi itselleen muistoksi Ifolor-kirjan.
Jakkulalle kävi melko pian selväksi, että kaikkien vaivaisukkojen kuvaaminen olisi kovan työn takana.
Kirkkojen edustoilla tai kesäaikaan kaikille avoimissa tiekirkoissa sisällä seisovat, edelleen ”töitä paiskivat” ukot oli helppo kuvata, mutta muutamien museoihin, näyttelyihin tai varastoihin sijoitettujen ukkojen luo pääseminen olisi edellyttänyt muidenkin ihmisten vaivaamista.