Ilmastonmuutos: Ra­port­ti: Ete­lä-Suo­mes­sa lunta ja pak­ka­sia esiin­tyy jat­kos­sa yhä har­vem­min, poh­joi­ses­sa lu­mi­mää­rä voi jopa li­sään­tyä

Rakentaminen: Ter­veel­li­sem­piä ja tur­val­li­sem­pia ra­ken­nuk­sia luvassa - Oulussa aloi­te­taan ra­ken­nus­ter­veys­tee­man DI-kou­lu­tus

Ou­lu­lai­nen mai­se­ma­hiih­tä­jä ei stres­saa ki­lo­met­reis­tä: ”Ihana laji!”

Oululainen Aino Saksio käy hiihtämässä 3–4 kertaa viikossa. Hän on huomannut liikuntamuodon kasvattaneen suosiota tänä talvena.

Aino Saksio on tuttu näky Oulun alueen hiihtoladuilla. Rakas harrastus vie luontoon useasti viikossa.
Aino Saksio on tuttu näky Oulun alueen hiihtoladuilla. Rakas harrastus vie luontoon useasti viikossa.
Kuva: Niina Hentilä

– Oliko hyvät lavut, oululainen Aino Saksio kysyy Sankivaaran laduilta palaavalta mieheltä.

Myöntävän vastauksen jälkeen Saksio kiinnittää sukset jalkaansa ja ottaa pari tunnustelevaa potkua. Jäinen pohja, päällä aavistus pehmeää puuterilunta.

Saksio luokittelee itsensä maisemahiihtäjäksi, joka ei jaksaisi lykkiä kilometrin lenkkiä 20 kertaa. Hän nauttii hiihtämisestä valoisan aikana, luontoa ihaillen.

Tällä kertaa Saksio on kuitenkin päättänyt lähteä ladulle työpäivän jälkeen, pimeällä.

– En minä pitkästi ajatellut tänään hiihtää. Ehkä 15 kilometriä.

Toisin kuin moni muu, Saksio ei saanut kouluiässä yliannostusta hiihdosta. Siitä hän antaa kiitosta yli 20 Tervahiihtoa sivakoineelle isälleen, joka piti aina huolen siitä, että välineet ovat kunnossa.

– Olen aina saanut hiihtää hyvin voidelluilla suksilla. Monilla ehkä sekin vaikuttaa hiihtoinnostuksen hiipumiseen, jos on joutunut hiihtämään huonolla kalustolla.

Parikymppisenä Saksiokin piti hiihtämisestä muutaman vuoden tauon. Siirtyessään kokoaikaisesti työelämään, hän kuitenkin lähti etsimään vastapainoa työnteolle jälleen hiihtoladuilta.

– Pääsääntöisesti hiihdän yli 20 kilometrin lenkkejä, tasaisella vauhdilla ja pitkää matkaa. Aina ei kuitenkaan jaksa, eikä pidäkään jaksaa. Tärkeintä hiihtämisessä on tässä iässä ulkona vietetty aika. 45 minuuttia ulkona on parempi kuin nolla minuuttia.

Lähteminen vaikeinta

Keskustassa asuvana Saksion täytyy joka kerta ottaa auto alleen, kun hän haluaa hiihtämään. Lähteminen on hänen mukaansa vaikeinta, mutta silti Saksio vääntäytyy laduille joka viikko 3–4 kertaa. Homma ei ala puuduttaa, kun reittejä vaihtelee.

– Keväällä tunturista toiseen vaeltaminen on ihanaa. Haluan kuitenkin korostaa, että hiihtämistä varten ei tarvitse lähteä kauas. Esimerkiksi meren jäällä pääsee keväällä ihanaan flow-tilaan.

Pyydettäessä luettelemaan Oulun seudun parhaimmat ladut, lista on pitkä.

– Auranmajalta kun lähtee hiihtelemään Haapalehtoa kohti Kivikkokankaalle. Yhdysladulta pääsee Sankivaaraan ja vaikka Muhokselle saakka, pitkiä matkoja rakastava Saksio naurahtaa.

Seuraavaksi hän suosittelee reittiä Hönttämäestä Jääliin.

– Se on vähän reilu kahdeksan kilometriä ja oikea maisemapätkä. Latu on hyvässä kunnossa ja mukava hiihtää.

Maakunnasta Saksio nostaa esiin Limingan Rantakylän, jossa on hänen mukaansa aina ”älyttömän hyvin hoidetut ladut”. – Ja tietysti Virppari (Virpiniemi) on kaikkien hiihtäjien tiedossa. Sieltä löytyy profiileiltaan eri tyyppisiä latuja. Kuntokympillä on kuusi mäkeä: pitkiä nousuja ja laskuja.

Rennosti vain

Saksio on huomannut, että tänä talvena laduilla on tavallista enemmän väkeä. Kun sisäliikuntapaikkoja on suljettu ja kontakteja tulee välttää, tilaa ja liikunnan riemua on lähdetty hakemaan hiihtobaanoilta.

– Olin vastikään laskemassa lasten kanssa mäkeä Linnakankaalla ja ihmettelin suorastaan, kun hiihtäjiä kiipesi mäen päälle tosi paljon. Luulen, että yleinen tilanne on lisännyt harrastajien määrää, mikä on hienoa.

Saksio ei mittaa hiihtä-miään kilometrejä tarkasti ja kirjaa matkatkin ylös vain suurpiirteisesti. Hän pitää tärkeänä, ettei hiihtämisestä tulee liikaa paineita.

– Se on ihana laji, hän huokaa.

Saksion vinkit hiihdon aloittamiseen:

– Tärkeintä on lähteminen. Vaikka olisi tiskiä ja pyykinpesua, ne täytyy vain jättää ja lähteä ulos. Hapen saaminen on tärkeää.

– Vanha suomalainen sanonta: matka ei tapa, vaan vauhti. Jos takana on pitkä tauko, ei kannata lähteä 20 kilometriä heti yrittämään. Se vie heti turmion tielle.

– Aluksi kannattaa valita tasaiset maastot, joissa on helppo hiihtää. Ensimmäisenä ei kannata lähteä Oulussa Sankivaaran tai Virpiniemen kilpaladuille. Siellä saa itsensä tapettua.

– Välineisiin kannattaa panostaa. Tämä pätee niin suksiin, monoihin kuin asuihin. Missään nimessä ei kannata lähteä hiihtämään toppahousut ja -takki päällä. Laduilla näkee usein liian punaisia naamoja.

– Älä mieti, miltä hiihto näyttää ulospäin. On ilo huomata laduilla vanhemmasta väestä, että he vähät välittävät, millä tyylillä hiihtävät.

niina.hentila@forum24.fi