Olemme viime aikoina saaneet lukea uutisia, kuinka eri kaupungit ja teollisuuden yritykset ovat alkaneet pakittamaan hiilineutraalisuustavoitteissaan. Esimerkiksi Neste ilmoitti ettei tule pääsemään 2035 tavoitteeseensa, ja siirtää sen vuoteen 2040. Perusteluina muutokseen Neste kertoi liian kovat investoinnit.
Helsingin kaupunki siirsi oman 2030 hiilineutraalisuustavoitteensa vuoteen 2040. Päätöstä perusteltiin päästökompensaatioiden kalliilla hinnoilla. Ne olisivat maksaneet kymmenistä miljoonista jopa satoihin miljooniin euroihin. Erikoista Helsingin kaupungin toiminnasta tekee sen, että muutos tehtiin kaikessa hiljaisuudessa.
Helsingin kaupungin ilmastojohtaja Hanna Wesslinin mukaan useat kaupungit Suomessa eivät ole pääsemässä tavoitteeseensa päästöjä vähentämällä. Wesslinin mukaan hiilineutraalisuustavoitteen siirtäminen myöhemmäksi olisi monille kaupungeille "viestinnällisesti ikävä asia".
Espoon hiilineutraalisuustavoite uhkaa myös käydä vaikeaksi ja vaatisi jopa ihmeen toteutuakseen. Se tarkoittaisi päätöksiä, joita päättäjät eivät haluaisi tehdä. Espoossa ei vielä suoraan tunnusteta päästötavoitteen karkaamista. Käytännössä liikennepäästöt ja ostokompensaatioiden kallis hinta vesittävät tavoitteen.
Kestävä Espoo -ohjelmaa johtanut Meri Löyttyniemi kertoo suoraan totuuksia Helsingin Sanomissa. Hän sanoo ilmastotyön olevan viherpesua. Espoo esiintyy kestävän kehityksen mallikaupunkina, mutta moni asia on pelkkää bluffia. Hän kertoo, miten näki totuutta venytettävän.
Vaikeneminen tavoitteiden siirtelystä ja selittely ”laskentakaavan muuttamisesta” on lähinnä selittelyä tilanteesta, jossa joudutaan toteamaan realismi. Monet muutkin kaupungit ovat asettaneet tiukan hiilineutraalisuustavoitteen. On selvää, että kaupungit joutuvat tarkastelemaan tavoitettaan.
Oulun kaupungilla päivitetään juuri kaupunkistrategiaa ja helmikuussa uuden strategian pitäisi olla jo valmis. Edellisellä valtuustokaudella asetettu hiilineutraalisuustavoite 2035 on strategiassa mukana, mutta se on pidetty valmistelussa aika taustalla.
Kysyttäessä Oulun kaupungin tavoitteen mahdollisuudesta toteutua, vastauksissa ollaan harvinaisen vaitonaisia ja tuntuukin, ettei siitä oikein haluta puhua.
Oulun Energia ilmoitti päivittävänsä hiilineutraalisuustavoitetta vuodesta 2030 vuoteen 2040. Syyksi sanottiin "laskentamallin muutos". Oulun Energia ilmoitti myös jatkavansa turpeen käyttöä huoltovarmuutena ja näin aiemmin ilmoitettu käytön lopetus siirtyy useilla vuosilla eteenpäin. Kaupungin Ilmastotyön tiekartassa sanotaan, ettei Oulun kaupunki tule pääsemään päästövähennystavoitteisiinsa, eikä näin ollen myöskään saavuta vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitetta ilman lisätoimia.
Tarkoittavatko lisätoimet kenties kymmenien miljoonien päästöoikeuksien ostamista tai muuta ylimääräistä veronmaksajien kurittamista? Viherkerrointa lisää kaikkeen, autoilun hankaloittamista ja niin edelleen? Halutaanko epärealistinen tavoitevuosi 2035 viedä väkisellä läpi strategiapäivityksessä ja maksattaa kunnianhimoiset lisätoimet oululaisilla?
Olisi naurettavaa väittää, etteivät lisätoimet maksaisi mitään. Vaikka kaupunki jollain keinoin välttyisi kalliiden päästöoikeuksien ostamiselta, kaikki ilmastoon ja päästöihin liittyvät toimet maksavat aina tavalla tai toisella. Jos tavoitteet käyvät liian haastavaksi, silloin ei siirrellä maalitolppia vaan nostetaan kissa pöydälle. Nyt Oulun kaupungin pitäisi nostaa rohkeasti hiilineutraalisuustavoite pöydälle ja tehdä järkeviä valintoja.
Jukka Huotari
kaupunginvaltuutettu (ps.), Oulu