Kun Oulun keskustasta siirtyy siltojen kautta pohjoiseen, ensimmäinen oikealle avautuma näkymä on Koskitie ja sen varrella sijaitseva ränsistynyt kaksikerroksinen puurakennus. Viime kesästä rakennuksen ympärillä on ollut rakennustelineitä ja viereen on ryhdytty rakentamaan uutta taloa.
Vanhemmat oululaiset muistavat rakennuksen Osulan myymälänä ja nuoremmat tietävät sen toimineen diskoteekkina ja Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksena.
Talon suunnitteli vuonna 1926 rakennusmestari Juho E. Lappalainen, joka suunnitteli Oulun Osuuskaupalle useita rakennuksia. Paikalle oli suunniteltu jo vuonna 1923 osuuskaupparakennus, mutta se jäi toteutumatta.
Molemmilla osuuskauppaliikkeillä on ollut vaikutusta 1900-luvun rakentamiseen. Myymälärakennukset suunniteltiin klassismin ihanteiden mukaisiksi keskitetysti KK:n (Kulutusosuuskuntien Keskusliitto) rakennusosastolla.
Myös Koskitien myymälärakennus edustaa puupintaista, vaatimatonta, ajanmukaista 1920-luvun klassismia, "osuusliiketyyliä". Sen piirteitä ovat materiaalien selkeys, julkisivujen säännöllisyydet ja poikkeamat sekä oikeisiin kohtiin suhteutetut pienet julkisivukoristeet.
Suurin muutos talon ulkoasuun tapahtui 1950-luvulla, jolloin pääjulkisivun ikkunat suurennettiin näyteikkunoiksi. Samalla lisättiin vaakasuuntainen lista-aihe katokseksi ja julkisivuverhoukseen kapea rimamainen lauta.
Myymälän pääjulkisivu suuntautuu Koskitielle ja Toivoniemen jokimaisemaan. Ikkunoista avautuvat näkymät Merikosken voimalaitokselle, Tuomiokirkkoon, Koskikeskukseen ja 1950-luvun asuinrakennukseen.
Rakennus odotti käyttämättömänä vuodesta 2002 lähtien purkupäätöstä. Samaan aikaan Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Oy haki uusia tiloja. Pikisaaressa oli kiinnostanut yksi vanhoista puutaloista, toinen torin rannassa, mutta sopivaa kohdetta ei vaan löytynyt.
"Ei tarvinnut odottaa kuin pari kolme vuosikymmentä ennen kuin se oikea löytyi. Voi sanoa, että onnenpotkutekniikalla", arkkitehti Sampo Valjus kertoo myymälärakennuksen löytämisestä sattumalta.
Tontilla oli tilaa lisäksi uudisrakennukselle. Yhteistyökumppaniksi valikoitui SRV-Asunnot Oy Pohjois-Suomi, jota Valjus pitää myös yhtenä onnenpotkuna. Vanhaa taloa on pystytty korjaamaan pieteetillä. Perinteisiä rakennusmateriaaleja on käytetty, jos se on ollut vain mahdollista. Eikä seiniä ole lähdetty laservatupassilla oikomaan millimetrien tarkkuudella, vaan on pidetty kiinni vanhojen talojen persoonallisista piirteistä.
Kipsilevyjen sijaan on käytetty pinkopahvia. Ikkunapokia ei vaihdettu, vaan niitä on mieluummin korjattu. Vanhoja pattereita on kunnostettu ja uudetkin ovat samanhenkisiä. Yläkertaan saa jäädä vanha hella, jonka rikkinäiset kaakelit korvataan Rakennusapteekin purkukohteista hankituilla.
Alakerran myymälätila muuttuu arkkitehtien valoisaksi toimistotilaksi ja yläkertaan tulee neuvottelutiloja entisten asuinhuoneiden tilalle. Kellaritiloihin sijoitetaan muun muassa uudisrakennuksen talotekniikka.
Pystylaudoitettu ulkoverhous on korjattu ja maalattu korjausrakentamiseen perehtyneen arkkitehti Jukka Laurilan kannustuksesta. Nyt se näyttää yhtä hienolta kuin olisi uusi.
Entisen myymälärakennuksen viereen valmistuu asumiskäyttöön neljän huoneiston Villa Koskipuisto, jonka on suunnitellut arkkitehtuurin professori Seppo Valjus ja sisustuksen sisustusarkkitehti Vesa Ervasti.
Uusi rakennus haluttiin sijoittaa pihapiiriin siten, että se istuu sen henkeen saumattomasti.
"Tämä henkii rintamamiestalon perinteitä ja on yksinkertaisella tavalla sympaattinen", Sampo Valjus miettii. Toki matalaenergiatalon kolmikerroksisissa tilavissa huoneistoissa on otettu huomioon tämän päivän toiminnallisuuden vaatimukset ja asumismukavuus.
Lähde: Oulun Osuuskaupan myymälärakennus rakennushistoriaselvitys 2006, Oulun kaupunki, Tekninen keskus, Saila Palviainen, arkkitehti SAFA.