Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Osuiko Tun­te­mat­to­man so­ti­laan Hie­ta­nen oi­keaan?

"Kyl mää sen tunnusta et sota on paljast' pahantekko, molemmin puali, alkakko sen sit kuka hyväns. Siit joutu ain kärsimä semmosekkin ku ei ol kellekkän paha tehny. Niinku esmerkiks' kaik mukula."

Lukiessani Eero Räisäsen kirjoitusta sotarikoksista (Kaleva 28.1./Lukijalta) sekä siihen vastineiksi lähetettyjä tekstiviestejä, tuli mieleeni Tuntematon sotilas -kirjan Hietasen toteamus aikoinaan Petroskoissa.

Hietasen ei tarvinnut kuvitella, hän tiesi kokemuksesta mitä sanoi, mutta sisältyikö hänen sanoihinsa koko sodan perimmäinen olemus?

Ihmiskunnan kehityshän on väkivallan ja sotien historiaa, ja näin ollen myös sotarikosten historiaa. Vaikka olemme kehittäneetkin sodalle "säännöt", tuskinpa niitä on missään sodissa noudatettu, ja silloin ovat kärsijöinä olleet ennen kaikkea siviilit, naiset ja lapset.

Eikä uhreilla ole eroa ovatko he Palestiinan, Israelin vai Ukrainan kansalaisia – tai Neuvosto-Karjalan lapsia. Eivätkä syyllisetkään juuri poikenne toisistaan, kuuluivatpa ne sitten Rooman legioonalaisiin, Hamasiin, Israelin, Venäjän tai Ukrainan sotilaisiin.

"Tuskinpa uhrien kärsimykset lievenevät sillä, että me määrittelemme syylliset – eikö jo sota sinällään ole rikos elämää ja ihmisyyttä vastaan?"

Tuskinpa uhrien kärsimykset lievenevät sillä, että me määrittelemme syylliset – eikö jo sota sinällään ole rikos elämää ja ihmisyyttä vastaan?

"Pitkän sodan jaksavat vain harvat kestää, pitkää rauhaa ei kestä kukaan", näin totesi Oswald Spencer pohtiessaan ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Saksan ja Euroopan poliittista kehitystä.

Tarkoittiko hän sitä, että pitkän rauhan aikana meidän ajattelutapamme muuttuu, ja joka lopulta johtaa siihen, että me puolustamme "omia oikeuksiamme" asein. Olisiko meidän syytä ajatella enemmän sitä, miksi me valitsemme puolemme. Mikä meidän motiivimme on.

Silloin olivat niin Euroopassa kuin Neuvostoliitossakin vallassa vaaleilla valitut johtajat, ja sitä seuranneiden tapahtumien kehityksen me tiedämme. Me pohdimme jälkeenpäin sitä mistä ne diktaattorit tulivat, mutta pitäisikö meidän miettiä sitä, mistä ne seuraajat tulivat? Mistä kansojen keskuudessa aiheutui se populismin nousu, joka mahdollisti nämä yksinvaltaiset johtajat.

Arvi Seppänen

Oulu