Asenteellisuus. Mitä se on, miten se ilmenee, missä sitä on? Onko sitä kaikissa maailman väkivaltaisissa konflikteissa, kaikessa inhimillisen toiminnan eri muodoissa?
Räikeimmillään ja inhottavimmillaan se ilmenee, kun onnettomissa sodissa etsitään osapuolta jota joko asetutaan puolustamaan, tai toista osapuolta syyllistetään. Totuutta on turha ajaa takaa, niin moni-ilmeiseksi se selitetään. Eri osapuolten kesken ja ikuisesti totuus on löytämättä.
Mitä sanoa sodista, puolueettomuudesta, sotarikoksista. Mikä on sotarikos? Turhauttavaa ja käsittämätöntä ovat tulkinnat siitä, mikä on sotarikos. Täysin käsittämätöntä on, että yksilöitä syytetään sotarikoksista, kun valtiot saavat tuhota vihollisekseen katsomansa kansan, yhteisön, totaalisesti.
Mitä kaksinaamaisinta, inhottavaa asenteellisuutta joudumme katsomaan, sietämään. Katsotaan sodat, konfliktit ympäri maan piirin. Kuka on suurin sotarikollinen, mehän katsomme Ukrainan, Gazan alueiden, kaupunkien hävityksen kauhut.
Ajattelemmeko me? Gaza on raunioina, kymmenet tuhannet kuolleet, tuhannet lapset ehkä vielä raunioissa. Tätä tekee Israel, USA:n aseilla enimmäkseen.
Samaa julmuutta saa aikaan Venäjä omilla tuhoaseillaan Ukrainassa. Nähkää Gazan rauniot, soppajonot kattiloineen? Nähdään tappamisen järjettömyys.
Mietitään missä ovat todelliset sotarikolliset. Voisivatko ne olla valtiot? Miksi ihmiskunta, valtiot, yksityiset oikeudenetsijät näpertelevät naurettavilla, yksilöihin kohdistuvilla oikeudenkäynneillä, kun sotarikokset ovat nähtävissämme joka ainut päivä. Käsittämättömiä ovat mielipuolisten valtionjohtajien aiheuttamat yhteiskuntia tuhoavat sodat. Mittaamaton on syyttömien tuska. Mistä etsimme sotarikollisia? En tiedä kenet valitsen sotarikolliseksi?
”Ihmiskunta tekee itsemurhaa", näin Juice lauloi. Ikuinen unelma rauhasta jää ikuiseksi unelmaksi. Saako toivo silti elää?
Eero Räisänen
Pudasjärvi