Hoiva-avustajana keikkatyötä Etelä-Suomessa tekevä kuusikymppinen tuttavani vaihtaisi täysipäiväisestä osa-aikaiseen, mutta työnantaja ei tähän suostu. Toisaalta saman yksikön nuoremmat vakituiset ovat saaneet 80-prosenttiset työsuhteet. Sijaisille ja keikkalaisille olisi töitä, mutta työelämän jäykkyydet niittävät satoa.
Kehitys näyttää kuitenkin vääjäämättömältä. Osa-aikaisten määrä on kasvanut vuodesta 2015 vuoteen 2023 noin 30 prosenttia samalla kun kokoaikaisten työntekijöiden osuus on noussut vain nelisen prosenttia. Osa-aikaisten osuus työllisistä on jo noin viidennes ja heidän määränsä kasvaa lähes kaikilla toimialoilla.
Osa-aikaiset jakautuvat pääsääntöisesti palveluihin ja kaupan aloille, mutta huomattava osuus työskentelee erityisesti terveys- ja sosiaalipalveluissa. Suomessa lähes puoli miljoonaa henkilöä työskentelee osapäivätoimisesti. Naisia oli kaikista työllisistä osa-aikaisina 24 prosenttia vuonna 2023 kun vastaava luku miehillä oli 14 prosenttia.
Naapurissamme Ruotsissa osa-aikaisia oli naisista 29 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia vuoden 2022 tilaston mukaan. Saksassa, jonka työllisyystilanne on Euroopan parhaimpia, osapäivätyötä tekee 29 prosenttia 15–64 -vuotiaista työllisistä. Saksassa on vuodesta 2021 ollut lakisääteinen oikeus osa-aikatyöhön ja työnantajalla on vain poikkeustapauksissa oikeus kieltää osa-aikatyön tekeminen.
Suomessa osa-aikaisista joka neljäs tekee työtä siksi, että kokoaikaista ei ole tarjolla. Mutta kolme neljästä osa-aikaisesta on valinnut osa-aikaisuuden itselleen sopivaksi eivätkä he hae kokoaikatyötä. Noin 44 prosentilla osa-aikaisista elämäntilanne asettaa syyn olla tekemättä kokoaikatöitä.
Osatyö-/täsmätyökykyisiä on yhteiskunnassamme yhä enemmän esimerkiksi fyysisten tai psyykkisten rajoitteiden vuoksi. Työmarkkinat eivät kuitenkaan herkästi taivu huomioimaan heitä. Suomessa on Norjaan ja Ruotsiin verrattuna suhteellisesti huomattavasti vähemmän avoinna osatyöpaikkoja, joita naapurimaissamme on avoinna olevista työpaikoista jopa neljännes.
Hallitusohjelmassa todetaan, että osatyökykyisillä ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla on oltava joustavammin mahdollisuuksia osallistua työelämään.
Työelämässä on edelleen liian jyrkät rajat kokoaikaisen työssäolon ja työttömyyden välillä koska työttömyysetuuteen on oikeus kokoaikatyötä hakevalla työttömällä työnhakijalla. Sovitellulla päivärahalla tätä sääntöä voidaan hetkellisesti hiukan lieventää.
Myös Ruotsissa työttömän edellytetään hakevan ensisijaisesti kokoaikatyötä, mutta tämä ei ole ainoa ehto. Ruotsissa peruspäivärahan saa, jos työnhakija hakee työtä, jossa työaika on vähintään kolme tuntia päivässä ja keskimäärin 17 tuntia viikossa. Ruotsissa ei siis edellytetä hakemaan yksinomaan kokoaikatyötä.
Suomen työttömyysluvut ovat Euroopan toiseksi pahimmat, vaikka avointen työpaikkojen määrä on EU-vertailussa kohtuullisella tasolla. Jokin siis mättää. Nyt olisi hyvä löytää eurooppalaista joustavuutta työelämään.
Pekka Iivari
Siikalatva