Suomalaisten sivistystason nousuun ja henkisen kulttuurin kasvuun on opettajankoulutuksella ollut iso merkitys, olkoonkin niin, että aluksi kansan sivistyksestä huolehti kirkko.
Tihentyvällä seminaariverkostolla turvattiin itsenäisen Suomen alkuvuosina oppivelvollisuuslain toteutuminen. Käytännössä jokainen lapsi pääsi nuoressa Suomen tasavallassa osalliseksi riittävästä perusopetuksesta. Seminaarin käynyt kansankoulunopettaja myös kasvatti nuorisoa.
Opettajankoulutuksen uudistustarpeet tulivat polttaviksi toisen maailmansodan jälkeen, olletikin kun suuret ikäluokat tulivat kouluikään. Samanaikaisesti alkoi yhteiskunnallinen rakennemuutos, siirryttiin maatalousyhteiskunnasta teollisuus- ja palveluyhteiskuntaan. Seminaarimuotoinen opettajankoulutus ei enää vastannut tulevaisuuden odotuksiin.
Koko Pohjois-Suomi kärsi samaan aikaan opettajapulasta.