Suomessa on edelleen maailman onnellisin kansa. Tätä ei ole kiistäminen, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että se on keskiarvo. Tulos ei saa turruttaa omaatuntoa, sillä on niitäkin, jotka voivat todella huonosti. Kannattaa siis kuitenkin äänestää.
Kansainvälisen hässäkän aiheuttajan Venäjän kansan onnellisuutta ei saatu mitattua luotettavasti, onnellisuusaste oli ilmeisesti yli sata prosenttia. Yhdysvallat on sijalla 24, on syytäkin Trumpin kultaisten aikojen parantaa tilannetta.
Suomessa ollaan häveliäitä näyttämään onnellisuutta, ollaan salaa onnellisia. Meilläkin varallisuus keskittyy, yhä pienempi joukko omistaa varallisuudesta suuremman osuuden. Tätä ei koeta onnellisuutta haittaavaksi, koska se ei näy juuri esimerkiksi katukuvassa – kai me ollaan kohtuullisen huonosti puettuja kaikki.
Eräässä television jälkipörssiohjelmassa esitettiin omaisuuserojen tasoittamiseksi säästämisen lisäämistä, miten esimerkiksi pienipalkkaiset yksinhuoltajat säästäisivät niin, että omaisuuserot tasoittuisivat.
Nyt kun vaalit lähestyvät, niin muutama tosiasia. Ne, jotka voivat taloudellisesti parhaiten, äänestävät varmimmin, eli kokoomuksen kannattajat varmistavat tilansa äänestämällä. Kaikkien köyhimmät ovat laiskoja äänestämään, vaikka tuntuu ennen vaaleja, että kaikki ovat heidän asialla. Semmoinen kerettiläinen ajatus tulee mieleen, että on syytäkin pitää köyhät köyhinä, että säilyy vertailukohta.
On selvää, että suhteellisen hyvin toimiva demokratia on syynä onnellisimman kansan titteliin.
Minkään suunnan ekonomistit eivät voi kiistää etteikö talous piristyisi oikein loikalla, jos nostetaan palkkoja niin, että korotetaan alle kolmen tonnin kuukausipalkkoja puolella, eikä koroteta kolmen tonnin ylimeneviä palkkoja senttiäkään – kyllä kilpailukyky kestäisi tämän.
Pitkään ammattiyhdistysliikkeessä toimineena minulla on ollut unelma, että saataisiin aikaan tämänsuuntainen TES-kierros, ei prosenttikorotuksia. Pitkällä kokemuksella sanoisin, että työnantajat vastustavat tätä kiivaasti, eivät duunaritkaan oikein taivu tähän. Epäilen käyvän niin, että sataprosenttisesti järjestäytyneet, joilla on oikeasti voimaa pitämään kohtuullista palkkatasoa yllä, esimerkiksi paperintekijät tai lihatalojen teurastajat ja lihanleikkaajat, menisivät työnantajiensa pakeille vaivihkaa ja sopisivat korotuksista – ihminen on raadollinen.
Sanoisin, että kaikissa vaaleissa kannattaa äänestää, naukuminen vaalien jälkeen huonosta tilastaan on myöhäistä.
Veikko Vennamo jää historiaan ihmemiehenä, hän oli sodan jälkeen asutusosaston ylijohtajana ja loi asutuspolitiikallaan köyhät, ja nämä äänestivät hänet vielä eduskuntaan, muistanette ”talonpojan tappolinjan".
Kalle Lehtonen
Jääli