Toisella asteella, lukioissa ja ammattiopistoissa, nuoria ohjataan itsenäiseen vastuuottamiseen opiskeluun liittyvissä valinnoissa ja tehtävissä. Se toteutetaan luottamuksen avulla, ei ulkopäin paimentaen tai valvoen. Tämä on merkittävä ero toimintatavoissa peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen välillä.
Oppivelvollisuuden tuominen toisen asteen ikävaihetta elävälle nuorelle ei ole huolella mietitty toimintatapa. Opintojen maksuttomuus toisella asteella olisi hyvä asia. Mutta velvollisuus ei käsitteenä sovi toiselle asteelle.
Käsite ”oppivelvollisuus” tarkoittaa esimerkiksi; ”yhteiskunnan taholta tuleva paine pyrkiä ohjaamaan henkilöitä käyttäytymään lain mukaisesti eli tekemään tai tekemättä jättämään jotakin. Velvollisuuteen liittyy läheisesti se, että yhteiskunnan odottaman käyttäytymisen jäätyä toteutumatta henkilöön voidaan kohdistaa tehosteita eli sanktioita.”
Oppivelvollisuus on käsitteenä ajateltu lapselle ja murrosikävaiheessa elävälle nuorelle.