Itsenäinen Suomi sai aikoinaan vahvan ja perusteellisesti pohditun perustuslain. Sen kirjoittajilla oli omakohtainen kokemus sortovallasta. Heillä oli myös kokemus vapaudesta, jonka he tahtoivat lujana taata tuleville sukupolville.
Nyky-Suomessa on ihmisiä, jotka harmittelevat ”jarruna” toimivaa perustuslakiamme. He tahtoisivat nopeita ja ”joustavia” muutoksia vaihtuvissa tilanteissa, mutta moni impulsiivinen nykypäättäjän idea on kompastunut ja pysähtynyt kivijalkana seisovaan perustuslakiin.
Olen kiitollinen sille kaukonäköiselle sukupolvelle, joka pisti parastaan perustuslakia laatiessaan. Heillä oli näky luovuttamattomasta vapaudesta ja tasa-arvosta, joita mahdollinen hysteria tai edes korruptio ei voisi murentaa.