Metsiin liittyy erilaisia intohimoja ja tavoitteita, joiden päälle tulee erilaiset lait, asetukset, sertifiointikriteerit, laadunvarmennusjärjestelmät ja toimintaohjeet, sekä luonnon ja markkinoiden määrittämät lainalaisuudet.
Kokonaisuus on hämmentävän laaja, joten on ymmärrettävää, että myös metsäkeskustelu hyppii aiheesta toiseen ottamatta huomioon kokonaisuutta. Harva pystyy kokonaisuutta käsittämään.
Viime vuosien metsäkeskustelu on ollut ilmasto- ja luontopainotteista, jossa yleensä esitetään jokin hyvältä tuntuva ratkaisu, mutta ei anneta ratkaisusta sen vertaa konkretiaa, että kukaan voisi arvioida ratkaisun vaikutuksia. Mihinkään.
Metsät ovat hiilinielu tai päästö. Riippuu, keneltä kysyy. Hakkuiden vähentämistä Suomessa perustellaan maapallon kestävällä tulevaisuudella, vaikka se vain ulkoistaisi hakkuiden ympäristövaikutukset ja mahdollisesti heikentäisi maapallon tilaa. Niin luonnon, kuin ilmaston kannalta.
Ei kuitenkaan kerrota, minkälaisia hakkuita pitäisi vähentää tai mitkä ovat numeerisesti esitetyt hyödyt. Kukaan ei tiedä ja konkretiasta pysytään erossa, niin jokainen voi esittää mielipiteensä faktana.
Metsäsektorin jalostusasteen nostamisella perustellaan mahdollisuuksia vähentää hakkuita. Oletus ilmeisesti on, että globaalissa markkinassa toimivan metsäteollisuuden nykyisten tuotteiden kysyntä vähenee, jos tuotetaan sellun sijasta kosmetiikan aineosia.
Metsäteollisuus tulee jatkossakin tuottamaan tuotteita, joille on olemassa olevat markkinat ja asiakkaat. Siten se ostaa jatkossakin metsänomistajilta raaka-ainetta niiden valmistamiseksi. Jalostusasteen nostamisella on minimaalinen vaikutus puun kysyntään.
On aika lopettaa tuuleen huutelu ja mennä konkretiaan. Ilmastotyössä on hukattu vuosia jankkaamiseen, kun pelätään realismia. Tai sitä ei ymmärretä.
On kaikkien etu luoda kokonaiskuva metsäsektorista ja sen vaikutuksista planeettamme tulevaisuuteen. Ehkä sitten voisimme tehdä oikeudenmukaisia ja tuloksellisia päätöksiä.
Juri Laurila
verkostokoordinaattori, metsäammattilaisten verkosto