”Tiettävästi kellään toisella ei ole tällaista korkeaa aumakattoa sisällä”, Eetu Pikkarainen esittelee perheensä mökkiä Markkuun ryhmäpuutarhassa.
Hän rakensi isänsä avulla mökin vuonna 1990 ja huonekorkeutta saatiin komeasti, kun rakennuksen sisäkatto hoksattiin muotoilla myötäilemään ulkokaton muotoa.
Pikkaraisen ja hänen vaimonsa Minna Paarman kesäkeidas laajenee pihalle, jonne on muodostunut erilaisia luontevia huoneita, kasvien ja polkujen rajaamia. Tiskipisteen seinänä on humalaköynnös, tontin reunoilla kasvaa kuusiaita.
Kiinteitä rakennelmia saa siirtolapuutarhan pihaan rakentaa vain kaksi: seitsemän neliömetrin varaston sekä yhdeksän neliön grillikatoksen. Kenenkään pihalla ei ole saunaa, mutta yhdistyksellä on tilava yhteissauna joen rannassa.
Markkuussa on voimassa tiukka yhden mökkimallin rakennusohje. Se on laadittu vuonna 1975 ja sitä noudatetaan yhä. Uutta ohjetta ei ole edes kaivattu, otaksuu ryhmäpuutarhan yhdistystä johtava Eila Haimakainen.
Sääntöjen puitteissa asukkaat toteuttavat kuitenkin ideoitaan luovasti. 160 mökin alueelta ei löydä kahta täysin samanlaista pihapiiriä.
Juuri vaihtelu vieraan lumoaa. Silmät ahmivat pihojen ja rakennusten yksityiskohtia. Joku on rajannut pihansa tarkasti muotoillulla aidalla, toinen on loihtinut ojan varrelle upeasti kukkivan luonnonniityn.
Arkkitehti Hanna Kankaan perheen sinisen mökin erottaa ympäristöstä sen uutuus.
Nauhaikkunan sijoittelussa on 2000-luvun henkeä, ja avaraa pihaa rajaa pensasaita, joka on vasta polven korkuinen.
Tyyppimökki sallii riittävästi persoonallista toteuttamista, Kangas toteaa. ”Itse asiassa vuoden 1975 ohje on varsin moderni.”
Hän päätyi miehensä kanssa laskemaan mökin nauhamaisen ikkunan alemmas kuin vanhoissa mökeissä.
Terassin seinässä taas on vaneria, joka tuntuu ajankohtaiselta, mutta silti mökin henkeen sopivalta.
Kuten monessa muussakin mökissä, Kankaillekin on rakenteilla biokäymälä.
Kun yhdistys hyväksyi suunnitelman, perhe pääsi toteuttamaan toiveidensa kesäkotia. Kolmihenkinen perhe käy kolmatta kesää Markkuussa, lähinnä kalastamassa ja puutarhaa hoitamassa.
”Joen läheisyys ja rantasauna. Ne ovat meille Markkuun juttu”, Kangas sanoo.
Minna Paarma taas nostaa omalla tärkeyslistallaan huipulle kasvit ja linnut. Luonnonkasveja hellivä piha perhosbaareineen, kukkineen ja suihkulähteineen on todellinen keidas kaikille aisteille ja tutkivalle mielelle.
”Joka kesä jostain putkahtaa uusi kasvi”, hän sanoo ja heilauttaa tuoksusimakkeen latvuksia, joista leijaa nenään kanelin tapainen tuoksu.
Hän kiittää myös pihapiirin laulavia lintuja, joita on laskettu jo 66 eri lajia.
Heinäkuisena iltana Paarma ja Pikkarainen lähtevät vielä tyttärensä kanssa pyöräretkelle.
”Hillasuo on niin lähellä, että sinne ei voi mennä autolla.”