Kirjoittaja työskentelee tutkimuspäällikkönä VTT:ssä. Kirjoitus on tiivistelmä Oulun yliopiston Studia generalia
-sarjan esitelmästä, jonka hän piti 20.10.
Energian merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa kasvoi koko 1900-luvun ajan energian lisääntyneen käytön myötä. Teollisuutemme rakenne ei tuona aikana muuttunut kovinkaan paljon, kunnes 1990-luvun puolivälissä tietotekniikan kehittyminen toi muutoksen. Energian kulutuksen ja kansantuotteen kasvun välinen kytkentä heikentyi, mutta edelleen teollisuus käyttää puolet energiasta ja metsäteollisuuden merkitys on aivan ratkaiseva.
Vajaa kymmenen vuotta sitten VTT kokosi energia-alan perusteoksen Energia Suomessa -kirjan, jonka päivitys on juuri valmistunut. Päivitystä eivät edellyttäneet tekniset läpimurrot energian tuotannossa tai sen ympäristövaikutusten vähentämisessä, vaan suuret muutokset energiamarkkinoilla. Niiden vapautuminen, joka muutti suojatun kotimaisen liiketoiminnan kansainväliseksi, ja kansainväliset päästöjen vähentämissitoumukset ovat vaikuttaneet energia-alaan merkittävästi.
Suomen puuvarojen jalostaminen paperiksi edellyttää paljon energiaa. Kohtuuhintaisen energian turvattu saanti on mahdollistanut myös perusmetalliteollisuuden ja kemian teollisuuden säilymisen Suomessa. Pohjoisessa ja harvaanasutussa maassa energiaa tarvitaan lisäksi paljon lämmityksen ja kuljetuksen tarpeisiin.
Naapurimaistamme Norjalle kohtuuhintaisen sähkön saannin varmistaa koko sähkön käyttöä vastaava määrä vesivoimalaitoksia. Ruotsissa puolet sähköstä tuotetaan vesivoimalla ja puolet ydinvoimalla. Tanskassa omat energiavarat ovat pienet ja teollisuuden osuus energian kulutuksesta muihin Pohjoismaihin verrattuna on pieni.
Suomi on osa pohjoismaisia sähkömarkkinoita, minkä olemme käytännössä huomanneet kohoavina sähkön hintoina, jos Ruotsissa ja Norjassa on tavallista vähemmän sateita. Venäjällä on runsaat kivihiili-, öljy- ja maakaasuvarat, ja energian tuotantokustannukset ovat edullisia, mikä näkyy energian suurena tuontina Suomeen.
Suomen energiaomavaraisuus on vain 30 prosenttia. Vesivoima riittää vain alle 15 prosenttiin sähkön tarpeesta, ja sähkön tuonnin määrä on viime vuosina ollut vesivoiman kanssa samaa luokkaa. Kotimaiset polttoaineet, puupolttoaineet ja turve, kattavat neljänneksen energian tarpeesta.
Suomessa kohtuuhintainen energian saanti on varmistettu energian tuotannon tehokkuudella ja monipuolisella tuotantorakenteella, jolloin esimerkiksi yhden polttoaineen hinnan muutokset eivät heilauta kuluttajahintoja paljon. Sähkön kulutuksen peruskuorma, joka pysyy vuorokauden ja vuodenajasta riippumatta hyvin vakiona, tuotetaan ydinvoimalaitoksissa. Niiden investoinnit ovat korkeat, mutta käyttökustannukset edulliset.
Suomen energian tuotannon tehokkuus perustuu yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, jossa polttoaineesta hyödyksi saadaan lähes 90 prosenttia. Valtaosa maailman kivihiilestä käytetään laitoksissa, joissa hyötysuhde jää vain 30-40 prosenttiin.
Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto kattaa jo kolmanneksen Suomen sähkön tarpeesta. VTT:n skenaariolaskelmien mukaan tätä osuutta on mahdollista nostaa lähes puoleen sähkön tarpeesta uuden tekniikan käyttöönoton myötä seuraavan 30 vuoden aikana. Uudet kehitteillä olevat tekniset ratkaisut mahdollistavat sähkön tuotannon entistä pienemmissä kokoluokissa sekä sähkön tuotannon suhteellisen osuuden kasvun.
Kotimaisen energian käytön lisäämistavoitteet ovat yhteneviä kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiselle, millä pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta. Vesivoiman lisääminen rajoittuu pienvesivoiman rakentamiseen ja nykyisten laitosten modernisointiin, koska suojelupäätökset rajoittavat uudisrakentamista.
Tuulivoiman lisäys nopeutuu, koska sen kannattavuus paranee entistä suurempien laitoskokojen ansiosta. Bioenergia on Suomen merkittävin uusiutuvan energian lähde, jolla tuotetaan kymmenesosa Suomen sähköstä ja kaksi kymmenystä Suomen kokonaisenergian tarpeesta. Nyt yli puolet bioenergiasta on mustalipeää sellunteosta ja neljännes puun kuorta ja purua metsäteollisuudesta.
Metsäteollisuuden kasvun mahdollisuudet ovat rajalliset. Nyt otetaan energiakäyttöön kiihtyvällä vauhdilla uusia biopolttoaineita, hakkuutähteitä, peltobiomassoja ja kierrätyspolttoaineita, joita on tähän mennessä hyödynnetty vain pieniä määriä.
Pisimmällä ollaan hakkuutähteissä, joita korjataan jo yli 30 000 rekkakuormaa vuodessa. Bioenergian kannattava käyttö kasvoi skenaariolaskelmissa jopa 40 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna, mikä nosti koko energiasektorin omavaraisuusastetta merkittävästi.
Jotta puuta ja peltobiomassoja käyttävien laitosten investointipäätökset tehdään, investoijilla tulee olla varmuus kohtuuhintaisen polttoaineen saannista vuosikymmeniksi eteenpäin. Täydentäväksi polttoaineeksi sopii parhaiten turve, joka on tasalaatuista ja varastoitavissa ja jota riittää suurenkin tehtaan tai yhdyskunnan tarpeisiin.
Lähiympäristöstä saatavat metsä- ja peltobiomassat riittävät tavallisesti pienten taajamien kaukolämmön tuotantoon. Kun siirrytään yhdistettyyn sähkön ja lämmön tuotantoon, ne kattavat laitoksen koosta riippuen vain 10-50 prosenttia polttoaineen tarpeesta, kun kuljetusmatkat pidetään kohtuullisina.
Yksityisellä kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus vertailla eri energiamuotoja ja tehdä valintansa kohtuullisen vaivannäön jälkeen. Kuluttajalla on mahdollisuus kilpailuttaa sähköntoimittajansa, mutta vielä vain harvat ovat hyödyntäneet sitä.
Jatkossa on todennäköistä, että sähkölaskun suuruuteen pääsee vaikuttamaan entistä enemmän sillä, mihin aikaan sähköä kuluttaa. Norjassa on jo kuluttajatariffeja, joissa markkinahinnan muutokset välittyvät suoraan kuluttajille.
Polttamalla puuta takassa silloin kun sähkö on kallista, tai siirtämällä pyykinpesua halvan sähkön aikaan saadaan merkittäviä säästöjä.