Kävimme taas katsomassa Kinky Bootsin Oulun teatterissa. Värikäshän se on, kertoo välillä vauhdikkaallakin tavalla usean ihmisen kasvutarinan. Verkkaista mietiskelyä, perusteellista pohdintaa ja syviä tuntoja on myös mukana läpi näytelmän.
Tunnustan, että keväällä ensimmäisen kerran näytelmää katsoessamme näyttämön pyörähtäessä ja drag queenin kavereineen tullessa näyttämölle, tuli ensin kiusallinen ja epämukava olo. Siitä alkoi nytkin matka oman pään sisään ja sydämeenkin. Näyttämön tapahtumien myötä välillä hyvin riemukas ja värikäskin matka.
Vielä enemmän kuin keväällä, oma pääni mietiskeli nyt noita ihmiskunnan ikuisia kysymyksiä suvaitsemisesta, hyväksymisestä, ymmärtämisestä, oikeassa olemisesta... Noistahan tuossakin näytöksessä on myös kyse lukuisien muiden juonteiden ohessa.
Tavallansa en haluaisi suvaita mitään – suvaitseminen kun lähtee aina ylhäältä päin siitä oletuksesta, että olen jotenkin parempi, tietävämpi, enemmän oikeassa kuin se ketä tai mitä suvaitsen.
Tähän ikään mennessä olen jo aikaa sitten oivaltanut, että kaikkea en kykene ymmärtämään. Eivätkä kaikki minua. Olenpa huomannut senkin, että muutkin voivat olla ihan toisella tavalla oikeassa, ja silti minä en ole väärässä. Meitä lukuisissa eri asioissa keskenään ihan eri tavoin oikeassa olevia yksilöitä ja ryhmiä on maailmalla lähes ääretön määrä. Katsomme milloin mitäkin asiaa kovin monesta näkökulmasta.
Siksi on tärkeää hyväksyä yksilö ja se tosiasia, että valtavan paljon on ja tapahtuu ihan minusta, mieltymyksistäni ja tahdostani riippumatta minun voimatta niihin ollenkaan vaikuttaa. Toki moniin asioihin vaikutan ja vielä useampiin yritän – ja samalla koitan tunnistaa rajani siinäkin.
Hyväksymisestä voi alkaa kyselevä ja orastava ymmärtäminen, uusien näkökulmien avautuminen, kuplasta toiseen kurkkiminen, moikkaaminen, kättely, keskustelu, yhteistyö, ystävyys – ja vaikka mitä muuta rakentavaa ja mukavaa. Ehkä lopulta jopa rauha jonnekin päin maailmaa.
Jossakin kohden näytelmää siteerattiin Oscar Wildeä: Ole oma itsesi, kaikki muut roolit ovat jo varattuja.
Jos Oskari tulisi aamuisella pyörälenkilläni vastaan ja joutaisi kahville porisemaan, kertoisin hänelle, kuinka tuo rooli ei ole ollenkaan helppo, vaatii paljon aikaa ja harjoittelua, ei läheskään aina onnistu, eikä aplodejakaan kuule liian usein.
Niin, jos kevättalvella ensimmäisen Kinky Bootsini alkaessa oli jotensakin hämmentynyt olo, niin nyt olimme rakkaan rouvani kanssa ensimmäisenä änkäämässä queenien kanssa yhteiskuvaan.
Mikko Jämsä
Oulu