Omalla voi­ma­lal­la irti säh­kö­ver­kos­ta

Mäkelän perheen arki rullaa Kempeleen ekokorttelissa omavaraisen sähkön turvin.

Asuinalueen voimalassa tuotetaan sähköä tuulella ja puuhakkeella.
Asuinalueen voimalassa tuotetaan sähköä tuulella ja puuhakkeella.
Kuva: Mimmi Pentikäinen

Tässä tehdään sähköä: Omakotitaloalueen laidalla seisovassa pienessä tuulivoimalassa ja sen vieressä pienessä lämpövoimalassa.

Näitä rakennuksia lukuunottamatta Kempeleen ekokortteli ei paljasta vieraalle erityisyyttään. Kymmenen talon muodostamassa väljässä korttelissa on eri kokoisia ja muotoisia taloja, ja niiden pihoissa autoja, polkupyöriä ja lastenvaunuja. Ekokortteli näyttää miltä hyvänsä väljästi kaavoitetulta pohjoisen lähiöltä.

Energiaa vain ei tule alueelle mistään ulkopuolelta. Kaikki taloissa tarvittava sähkö on syntynyt vuodesta 2009 saakka asukkaiden omistamassa voimalaitoksessa, puuhakkeen kaasusta ja tuulivoimasta.

Aino-Maija Mäkelä avaa kotinsa oven vauva kainalossa. Mäkelät hakivat viisi vuotta sitten tonttia juuri täältä, sillä lähellä tuotettu energia ja väljä tontti kiinnostivat. ”Tekniikan ihmisenä arvostan paikallista kokeiluhanketta”, Tapio Mäkelä toteaa.

Voimalaitoksen tekniikan on luonut Volter Oy (aiemmin Fortel Components), jonka toimitusjohtaja Jarno Haapakoski on tyytyväinen ekokorttelin kokeiluun. Sähkö on tuotettu taloihin omavaraisesti koko ajan, ja jakelussa on ollut vain muutama korkeintaan minuutteja kestänyt katkos.

”Viisi vuotta omavaraista energiantuotantoa on merkittävä saavutus”, Haapakoski toteaa.
Volter on toteuttanut voimalaitoksia myös toisenlaisiin kohteisiin, esimerkiksi isoille yksityiskiinteistöille, kyläkoululle, oppilaitoksille sekä maatiloille Suomessa ja Englannissa.

Arki on haluttu tehdä ekokorttelissa asukkaille helpoksi. Voimalaitos toimii lähes automaattisesti, ja yritys huolehtii hakkeen hankinnasta.

Sähköä ja lämpöä varastoidaan osuuskunnan omistamiin akkuihin ja varaajaan.
Kodeissa taas on vesikiertoiset lämmitysjärjestelmät ja lämminvesivaraajat. Kulutuspiikkejä on tasoitettu yhteisillä ratkaisuilla.

”Kellään ei esimerkiksi ole sähkökiuasta, sillä kymmenen talon kiukaat ylittäisivät sähköntuotantokapasiteetin”, Tapio Mäkelä mainitsee.

Omavaraisesti tuotettu sähkökään ei ole ilmaista. Perheet ostivat rakennusvaiheessa osuuden energiaosuuskunnasta, ja kustannus vastasi kaukolämpöverkkoon liittymistä.

Vastuut on jaettu osuuskunnan jäsenten kesken niin, että esimerkiksi Mäkelät omistavat lämmön- ja sähkönjakoverkon.

Mäkelät maksavat osuuskunnalle sähköstä nyt kulutuksensa mukaan.
Tapio arvioi, että perheen lämmitys- ja energiakulut ovat noin viidesosan matalammat kuin olisivat ulkopuolisen toimittajan varassa.

Yhteisiä käytännön vastuita ei kuitenkaan ole, paitsi yhteinen puiston hoito.
”Sen nurmen leikkaamisessa menee nelisen tuntia, kerran kesässä.”

Mäkelän talossa on 180 neliömetriä ja autotallissa 33 neliömetriä. Pariskunta on varsin tyytyväinen sekä taloon että alueeseen. Tapio Mäkelä korostaa arjen sujuvuutta ja sitä, että lähisähkö on realistista ympäristöajattelua.
”En ole ollut niinkään torjumassa globaalia ilmastonmuutosta kuin suojelemassa lähiympäristöä. On hienoa, että on mahdollista tuottaa hinnaltaan kilpailukykyistä energiaa näin lähellä.”

Naapureihin Mäkelät tutustuivat jo suunnitteluvaiheessa. Asumisen sosiaalinen puoli onkin alueen toinen hyvä puoli, Aino-Maija lisää.

”Ekokorttelissa asuu samassa elämäntilanteessa olevia ja samanhenkisiä perheitä. Yhteinen leikkipuisto on ahkerassa käytössä päivisinkin.”