Pohteen järjestämissuunnitelmaluonnoksessa esitetään merkittäviä heikennyksiä omaishoidosta maksettaviin korvauksiin ja sijaishoitajien palkkioihin. Suunnitelmista pitäisi ehdottomasti luopua. Korkeammat palkkioluokat kohdistuvat kaikkein vaativimpiin ja sitovimpiin omaishoitotilanteisiin ja perheisiin, joissa hoidettavan avuntarve on suuri ja omaishoitaja kantaa ympärivuorokautista hoivavastuuta.
Erityisen suuri merkitys omaishoidon palkkiolla on monille erityislasten vanhemmille. Lapsen jatkuva hoivan, valvonnan ja tuen tarve voi estää kokopäivätyön tekemisen tai jopa työelämään osallistumisen. Tällöin omaishoidon palkkio ei ole vain korvaus hoivatyöstä, vaan tärkeä osa perheen toimeentuloa. Palkkion merkittävä alentaminen voi heikentää perheen taloudellista tilannetta huomattavasti ja vaikeuttaa omaishoidon jatkamista.
Ilman omaishoitoa vaihtoehtona voi monessa tilanteessa olla huomattavasti raskaampi ja kalliimpi palvelukokonaisuus. Muutaman sadan euron kuukausisäästö voi vaarantaa hoivaratkaisun, jonka korvaaminen maksaa hyvinvointialueelle moninkertaisesti.
Pohteen omat luvut kertovat jo huolestuttavasta kehityksestä. Yli 75-vuotiaiden omaishoidon peittävyys on laskenut vuoden 2025 4,6 prosentista vuoden 2026 tammi–kesäkuun 3,9 prosenttiin. Pohteen omassa vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan myös leikkausten riskit: osa omaishoitajista voi luopua tehtävästään, asiakkaat voivat siirtyä raskaampiin palveluihin ja kustannukset voivat kasvaa. Suunniteltu säästö voi siis jäädä näennäiseksi.
Myös sijaishoitajien palkkioiden leikkaaminen olisi lyhytnäköistä. Jos palkkiota alennetaan, sijaishoitajien saatavuus voi heikentyä, omaishoitajien vapaat vaikeutua ja uupumisen riski kasvaa.
Leikkausten toimeenpanokaan ei olisi kustannuksetonta. Muutokset edellyttävät omaishoitajien ja asiakkaiden kuulemista, päätösten ja sopimusten uusimista sekä mahdollisesti uusien palvelujen järjestämistä niille, joiden omaishoito päättyy.
Pohteen talous on vaikeassa tilanteessa ja säästöjä tarvitaan. Säästöjä olisi kuitenkin etsittävä ensisijaisesti suuremmista menoeristä, kuten esimerkiksi palveluostoista, toimitiloista, ICT- ja sopimuskustannuksista sekä ulkopuolisen työvoiman käytöstä. Erityisen tarkasti pitäisi varoa säästöjä, jotka synnyttävät toisessa kohdassa vielä suuremman laskun.
Minnamaria Salminen
toiminnanjohtaja, Oulun seudun omaishoitajat ry