Pohjois-Suomen vanhimpina asuttajina voidaan nykytietojen valossa pitää lappalaisia eli saamelaisia esi-isineen. Suomalainen asutustoiminta, jonka perustana oli maatalous, alkoi pohjoisessa viimeistään 1100-luvulla. Siitä pitäen asutustoiminta, uusien maatilojen perustaminen, oli pohjoisen kehityksen punainen lanka aina 1960-luvulle asti. Siihen perustuu nykyinenkin Pohjois-Suomen (= Oulun ja Lapin läänit) asutus ja kulttuuri.
Pohjois-Suomen alue sai ensimmäiset asukkaansa varsin pian jääkauden jään sulamisen jälkeen 10 000 vuotta sitten. Asutus jatkui vahvana pyyntikulttuurina läpi kivikauden. Tunnettuja asuinpaikkoja ovat Yli-Iin Kierikki, Vaalan Nimisjärvi ja Tervolan Törmävaara mutta asuinpaikkoja tunnetaan satoja ellei tuhansia.
Asumista pohjoisessa suosi kivikauden lämmin ilmasto ns. Litorina-ajalla noin 5000-1000 eKr. Ilmasto alkoi viiletä ja lähentyä nykyistä vuoden 2000 eKr. tienoilta lähtien, mutta asutus ei autioitunut. Kivikauden kulttuurilla on lappalaisena eli saamelaisena pyyntikulttuurina jatkuvuus läpi pronssi- ja rautakauden historialliseen aikaan, lopulta nykyaikaan asti.
Saamelaiset asuttivat suurinta osaa nyky-Suomen alueesta vielä rautakauden alkaessa, Kristuksen syntymän tienoilla, pari tuhatta vuotta sitten. Suomalainen asutus keskittyi lounaiseen Suomeen, josta se alkoi rautakaudella levitä maatalouteen tukeutuen lännestä itään, Hämeeseen, Savoon ja Karjalaan.
Myös Etelä-Pohjanmaalle syntyi vahva asutus ja kukoistava kulttuuri. Ilmasto oli pohjoisessa vuoden 400 ja 500 tienoilla erittäin lämmin, ja kiinteä suomalaisasutus yritti nousta myös Perämeren rannikolle. Täältä tunnetaan useita rautakauden kalmistoja - muun muassa Oulun Kaakkurista, mutta asutuksesta ei tullut jatkuvaa. Myös Etelä-Pohjanmaan asutus lienee sammunut ilmaston kylmennyttyä viikinkiajan alussa vuoden 800 tienoilla.
Vanhin nykypäiviin jatkunut suomalainen asutus syntyi Tornionjoki- ja Kemijokilaaksoon vuoden 1100 tienoilla. Vanhimmat uudisasukkaat olivat hämäläisiä. Alkanut keskiaika oli pohjoisessa sääoloiltaan hyvin suotuisa aina 1500-luvun jälkipuolelle saakka. Talonpoikainen asutus laajeni tällöin koko Etelä-Suomen kattavaksi.
Pohjoisessa asutus vahvistui jokilaaksojen alaosissa ja rannikolla erityisesti 1300- ja 1400-luvulla. Uudisasukkaita tuli Hämeen lisäksi Ala-Satakunnasta ja Varsinais-Suomesta ja Karjalasta. Hansakauppa toi viljaa, suolaa ja paksuja kankaita, mikä kohensi elämän edellytyksiä pohjoisessa. Vuonna 1560 oli Pohjois-Suomessa Kalajoelta Tornionjoelle ulottuvalla alueella noin 1500 verotilaa ja vajaat 10 000 asukasta.
Savolaisia muutti Pohjois-Suomeen 1540-luvulta alkaen tuhansittain. Muuttoa seurasi valtava uudistilojen raivaus sisämaan järvien ja jokien rannoille. Perustana siinä oli tuottava kaskenpoltto ja väestön sikiävyys. Olaus Magnus uskoi "Pohjoisten kansojen historiassaan" 1555 oluenjuonnin tekevän naiset Suomessa niin hedelmällisiksi, että he synnyttävät etupäässä kaksosia. Tämä oli valtakunnalle suureksi siunaukseksi. Savolaisten ansiosta pohjoisen taloluku nousi 1630-luvulle tultaessa jo yli 3000:n.
Pohjois-Suomen asutus joutui suuriin vaikeuksiin 1570-luvulta alkaen. Asutus tuhoutui laajalti Venäjän-sodissa. Isoonvihaan asti vuoteen 1721 lähes yhtä mittaa 120 vuotta jatkuneet sodat imivät parasta työvoimaa sotatantereille. Lisäksi pohjoistakin - kuten koko Eurooppaa - koetteli noin 1570-1750 kylmä ilmastovaihe, pikkujääkausi. Maatalous oli alituisten katojen vuoksi suurissa vaikeuksissa. Asutus autioitui ajoittain laajasti mutta uudisasutustakin oli erityisesti rauhan aikana 1680-1700. Tilojen määrä nousi 4000:een. Asutus levisi myös lappalaisten alueille mm. Kuusamossa, Kemijärvellä ja Kittilässä.
Sääolot alkoivat kohentua 1700-luvulla - ilmasto on pysynyt siitä pitäen kuta kuinkin ennallaan. Uusien maatilojen perustaminen lähti koko Suomessa väkevään vauhtiin. Valtio panosti väestön kasvuun ja uusien tilojen perustamiseen monenlaisin tukitoimin. Kaupunkeja oli vähän, ne olivat pieniä. Elanto oli otettava pääosin vielä kauan maasta.
Kun pohjoisen väki kasvoi nyt nopeasti - se ylitti 100 000 henkeä 1820 - peltoa oli raivattava ja uusia tiloja perustettava. Niiden määrä kasvoi vuosina 1750-1805 noin 4000:sta yli 9000:n. Isojako, jossa liikamaat erotettiin kruunulle, edisti uudisasutusta ja samalla kasvavalle väestölle perustettiin torppia. Niiden yhteismäärä nousi 1850 jo 22 500:een. Aika oli valtavaa kulttuuriperustan rakentamisen aikaa Pohjois-Suomessa.
Asutustoiminta jatkui 1800-luvun jälkipuolella kruunun metsien asuttamisena, perustettiin sekä uudistiloja että kruununmetsätorppia, jotka itsenäistettiin 1920- ja 1930-luvulla. Koska teollistuminen oli hidasta, kasvava väestö oli suurelta osin asutettava maaseudulle. Sitä edesauttoivat vuosien 1922 ja 1936 asutuslait, joilla alettiin perustaa asutustiloja ja asutusalueita. Maatilojen määrä nousi ennen sotia Pohjois-Suomessa jo lähes 50 000:een.
Sotien jälkeen asutettiin suuri osa Karjalan siirtoväestä vielä maaseudulle ja myös muuten valtion maita luovutettiin asutustoimintaan vuoden 1945 maanhankintalain ja 1958 maankäyttölain nojalla. Vuonna 1959 maataloutta harjoittavien maatilojen määrä nousi lähes 65 000:een. Siitä se tuli nopeasti alas.
Pohjois-Suomen väestö kasvoi maatalouden laajenemisen, uudisasutuksen ja korkean syntyvyyden ansiosta nopeasti 1960-luvulle asti. Vuonna 1967 väkiluku kiipesi 630 000:een. Tästä se laski alimmillaan alle 600 000:n ja on nyt vain vähän korkeampi, 647 000 henkeä.
Maatalouden kohtaloksi tuli ylituotanto. Metsätalous koneistui. Niiden osuus pohjoisen toimeentulon lähteenä laski vuosina 1945-2000 noin 80 prosentista 10 prosenttiin ja maatilojen määrä 60 000:sta 10 000:een. Samalla pohjoisen väki muutti muutamassa vuosikymmenessä taajamiin: kun vuonna 1960 väkeä asui taajamissa 22,5 prosenttia, asuu heitä nykyisin niissä 77 prosenttia. Etupäässä maa- ja metsätalouden varassa 1000 vuoden aikana asutetun ja kansoitetun pohjoisen pitäminen asuttuna uusin elinkeinoin ei ole ongelmatonta.
Kirjoitus on tiivistelmä Oulun yliopiston professori Jouko Vahtolan tiistaina 17.9. pitämästä Studia Generalia 2002 -luentosarjan "Pureeko pakkanen, kangistaako kylmä?" avausluennosta.