Yhteistä näille kaikille on se, että teokset antavat äänen yksilöille, mutta avaavat tekstien kautta ovet asioille, joita heidän ympärillään on kulloinkin tapahtunut. Toisilla elinpiiri on ollut paikallinen, toisilla rajat ovat venyneet maanlaajuisiksi tai jopa kansainvälisiksi.

Yhteistä on side omaan kotiseutuun, jossa elämän ensiaskeleet on otettu. Jos on ollut rohkeutta lähteä kauas, on myös ollut halu palata takaisin, kun "se jokin side" on kutsunut palaamaan.

Tällaisia havahduin pohtimaan, kun luin jouluna paikalliskirjoittajien teoksia. Oulaisten Kulttuurin tukiyhdistyksen, kotiseutuyhdistyksen ja kaupungin yhteistyönä syntynyt Minun Oulainen -kirja on käyntikortti siihen, millaisia oulaistelaiset ovat.  Äänessä ovat niin paikkakunnalle muuttaneet ja juurtuneet kuin kantaväkikin.

Elinolojen vertaaminen entisvanhaiseen elämäntyyliin avautuu Jukka Kiviojan tekemässä Kallion talon asukas- ja rakennushistoriikissa. 1980-luvulta asti kotiseututalona Oulaisten Petäjäskoskella toiminut talo on ollut vuosisatojen ajan tärkeä maamerkki. Se on ollut koti, mutta myös pysähdyspaikka Oulaisten ohikulkijoille Merijärvelle ja Kalajoelle johtaneen vanhan tien kupeessa.

Eläkepäivillään Kivioja paneutui keräämään muisteluita ja faktaa siitä, kuinka hirsipirtti on ollut jopa yli 20 ihmisen koti.