Joulu tuo mieleen odotuksen, kynttilöiden kimalluksen ja tuoksut, jotka kuuluivat lapsuuden joulupöytään. Pöydälle oli levitetty sileäksi mankeloitu pöytäliina, katettu kauneimmat astiat ja kynttelikkö, jonka kynttilöiden liekit loivat jännittäviä valoja ja varjoja ympärilleen. Hopeita kiillotettiin jo viikkoja ennen juhlaa. Kankaiset lautasliinat tärkättiin ja taiteltiin kauniisti jokaiselle nimikoidun lautasliinarenkaan sisään.
Kaunis kattaus viimeistelee edelleen joulupöydän herkut. Se voi tarkoittaa yhtä hyvin niiden isoäidiltä perittyjen pitsiliinojen, astiaston, hopeisten ruokailuvälineiden kuin kristallienkin esille ottamista.
Se voi olla himmelin sijoittamista käsin kirjailulla pellavaliinalla peitetyn pöydän yläpuolelle ja muiden talonpoikaisten esineiden käyttöä.
Jouluna halutaan vaalia traditioita, joiden säilymistä pidetään tärkeänä. Joulun ei tarvitse olla kuitenkaan pelkkiä perinteitä. Vanhaa ja uutta voi yhdistellä.
Kokeilunhaluinen saattaa tehdä joka joulu uuden kattauksen. Se voi perustua johonkin väriin tai muuhun teemaan.
Tänä jouluna kauppojen esimerkkikattauksissa on näkynyt jopa vaaleanpunaisia versioita, eikä mustankaan yhdistäminen joulun muihin väreihin ole harvinaista.
Perinteisin joulun väri punainen pitää kuitenkin aina pintansa. Siihen yhdistetään mielellään kultaa tai valkeaa, joskus hopeaakin.
Vihreä kattaus tuo tullessaan usein myös luonnonmateriaaleja, käpyjä, varpuja ja sammaleita. Esimerkiksi mustikan varvuista saa kauniita koristeita kattaukseen.
Sininen tuo juhlan tuntua. Täysin valkoinen kattaus rauhoittaa. Kaunista pehmeää valoa antavat kynttilät.
Olipa kattaus minkä värinen tahansa, tärkeintä on lämmin yhdessäolo.