Ei niin kauankaan sitten, kun elettiin yksinomaan työstä saadusta särpimestä, koko pitkän talven korpikämpillä uurastaneilla tukkijätkillä oli tapana vitsailla, että vielä se käki kukutetaan, eli jaksetaan taas kesään.
Silloin vanhaan aikaan varhaiskevät oli monen kohdalla se vaikein. Keväthangilla hiihti viikatemies joka korjasi ne, joiden elinvoiman pimeys, nälkä ja kylmä talvi oli murtanut. Jos sosiaalinen yhteiskuntamme ja kansantalous olisi kehittymättömämpi, viikatemiehellä olisi nyt hommia.
Vielä sata vuotta sitten työikäisen ihmisen yleisin kuolinsyy oli ravinnon puute ja siitä johtuneet sairaudet. Monelta tuo käen kukkuminen jäi kuulematta.
1860-luvun suurina nälkävuosina lähes neljäsosa kainuulaisista kuoli nälkään. Viivyteltiinkö tarkoituksella leipäviljan ostamiselta ulkomailta? Peräkkäiset katovuodet olivat tyhjentäneet isäntien viljalaarit, ja elukatkin oli pantu lihoiksi.
Valtion varainhoitaja J.V. Snellman oli köyhän kansanosan auttamisen suhteen kielteinen, oppivat nuo juuttaat laiskaksi. Niinpä talot autioituivat, ja kansa lähti Etelä-Suomea myöten kerjuulle. Ihmisiä kuoli tienvierille ja myöhemmin Snellmanin aloitteesta muun muassa. Sotkamoon perustettuihin sairas- ja työtupiin.
Tällaiset työtuvat olivat tautien tartuttajia, ja sairaanhoitokin lienee ollut olkipatjalla makoilua ja vesivelliä suuhun. Piirilääkäri Elias Lönnrot varoitti näiden tupien katastrofaalisista seurauksista, mutta silloin, ja kuten tänäänkin, valtion kassa oli tyhjä, ja velkaa ei voi ottaa. Olki- ja pettuleivällä eläneistä muutamat sitkeimmät jäivät eloon ja käen kukkumista kuulemaan.
Tervanpoltto toi Kainuun rintamaiden eläjille ensi kertaa mahdollisuuden tienata rahaa ja jopa rikastua omalla ahkeruudellaan. Oulun ahneet tervaporvarit höynäyttivät näitä lukutaidottomia tervaukkoja. Tervasta ei maksettu käypää hintaa, mieluimmin annettiin tavaraa ja sekin velaksi seuraavaa tervalastia vastaan.
Tervatalouden epävarmuus aiheutti tervanmyyjälle velkakierteen sen tullessa mahdottomaksi maksaa, näille nälkävuosista selvinneille isännille lyötiin taas luu kouraan, ja perheineen oli lähdettävä kerjuupussi kainalossa maantielle.
Suomen nouseva puunjalostusteollisuus tarvitsi halpaa raaka-ainetta, ja sitä oli nyt saatavilla Kainuun autioituneilla korpimailla.
Maataloutta moititaan monesta syystä. Unohdetaan, että meillä kaikesta huolimatta on ollut särvintä pöydässä ja lämmin kämppä, että sen turvin jaksamme taas aloittaa uuden kevään. Joku on tuon lihan ja leipämme kasvattanut, ja maidon lypsänyt. Se joku on maanviljelijä, missä hän sitten asuneekin.
Pian paljastuvat pellot hangen alta. Jälleen tallaavat maamiehen askeleet pellonreunaa. Epäilemättä maamies yrittää parhaansa. Nyt kovan talven ja sotahulluuden varjostaman maailmantilanteen vuoksi on jokaisen kohdalla erikseen ja meidän kaikkien yhdessä toivottava, että jaksaisimme taas sulaan veteen ja käen kukuntaan.
Erkki Kinnunen
Ristijärvi