Inhokit: kiemurat, pitsit, kultaukset, ornamentit, lukuisat värit samassa huoneessa, monimutkaiset detaljit huonekaluissa ja runsaasti tavaraa niin seinillä kuin lattioilla.
Innoittajat: selkeys, niukkuus, luonnonmateriaalit ja huumori esineiden mittasuhteissa.
Sankarisuunnittelijoiden aika alkaa olla ohi
Skandinaavinen sisustustyyli on vähän epämääräinen käsite, mutta useimmat meistä ajattelevat tunnistavansa sen nähdessään: tyypillisimmillään se merkitsee valkoisia seiniä, selkeitä muotoja, puun käyttöä ja muutamaa kirkkaana loistavaa tekstiiliä tai yhtä tehostevärillä maalattua seinää.
Usein skandinaavityylin ystävät rakastavat selkeyttä niin, että heidän kotinsa näyttää aina vasta siivotulta.
Selkeyden, niukkuuden ja luonnonmateriaalien ihanteet juontavat tietysti vuosilta, joita voidaan pitää skandinaavisen muotoilun kultakautena. Kun maailmansodat loppuivat, alkoi pohjoismaissa kukoistava designin kausi, joka erityisesti Suomessa ponnisti niukoista materiaaleista.
Vain muutos on pysyvää. Ei skandinaavinen muotoilu pidä vuonna 2014 kynsin hampain kiinni niukismista, ja totisuus on siitä karissut aikaa sitten. Esineet kertovat huumorista, niissä leikitään mittasuhteilla ja muodoilla, eikä edes pyhä tarkoituksenmukaisuus ole uuden huonekalun tärkein piirre.
Vielä suurempi mullistus on tapahtumassa tuotteiden suunnitteluprosessissa. Pohjoismaisen muotoilun rakastajat ovat perinteisesti hankkineet tunnettujen suunnittelijanimien esineitä: Eero Aarnion tai Arne Jacobsenin tuoleja, Tapio Wirkkalan lasia tai viime aikoina vaikkapa Harri Koskisen valaisimia ja Johanna Gullischenin tekstiilejä.
Sankarisuunnittelijoiden aika alkaa olla kuitenkin ohi.
Näin sanoo aihetta tutkinut muotoilun tutkija Ilkka Kettunen. Hän on vakuuttunut, että suunnittelijan yksilösuoritusta on korostettu meillä liikaa.
”Sankarimyytti palvelee ehkä markkinointia, mutta muotoiluteollisuudelle näkemys on vahingollinen. Tuotekehitys on ensisijaisesti sosiaalinen prosessi. Tulisi nähdä, että muotoilun innovaatiot syntyvät organisaatioissa, kuten muussakin teollisuudessa.”
Uusia yksilön tuottamia keksintöjä ei loppujen lopuksi paljon synny. Muotoilu on kopiointia, Kettunen kärjistää ja lisää, ettei kukaan aloita tyhjältä pöydältä.
”Muotoilija toimii samassa ajassa ja usein saman tyyppisessä ympäristössäkin kuin toiset muotoilijat. On yleistä, että sama idea syntyy samoihin aikoihin useammassa päässä.”
Kettunen näkee sankarimyytit pienenä turhana paiseena muotoilun kuplassa.
”Julkkismuotoilijoiden merkitys ei ole liikevaihdossa mitattuna suuri, varsinkin jos sitä vertaa esimerkiksi teknologiayritysten piirissä tehtävälle muotoilulle.”
Eikö hurjin muutos pohjoismaisen muotoilun piirissä liity kuitenkin siihen, mitä näemme lähes kaikissa kodeissa? Modernit muotoilutuotteet ovat tulleet yhä useamman saataville, mistä voimme kiittää tai kirota Ikeaa! Enää skandinaavista designia havitteleva ei tarvitse erityisen hyvää makua tai pulleaa kukkaroa.
Tutkija Ilkka Kettunen on samaa mieltä. Ikean muotoilu edustaa nimenomaan pohjoismaista muotoilua.
”Ikean tuotteista moni edustaa muotokieleltään hyvin skandinaavista sisustustyyliä – vaikka hinnan ja laadun suhde on aivan toinen kuin perinteisten pohjoismaisten designtalojen tuotteissa.”