Tulipalot: Oulun Top­pi­las­sa syttyi aa­mu­yöl­lä kolmas ta­hal­li­sek­si epäilty palo

Koulut: Oulun ainoa kak­si­kie­li­nen enk­ku­luok­ka pyörii Poh­jois-Ri­ta­har­jus­sa

Ihmiset: Hai­luo­to­lai­sel­la Juha Topilla on tai­to­ja, joiden vuoksi elo­ku­va­tuo­tan­not soit­ta­vat hänelle

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Olenko puu­läm­mit­tä­jä­nä il­mas­to­ak­tii­vi vai ilman- ja il­mas­ton­pi­laa­ja, tai jopa kuo­le­man ai­heut­ta­ja?

Heräsin tähän aiheeseen lukiessani Kalevan artikkelia (21.11.) öljylämmittäjille maksettavasta valtion tuesta lämmitysjärjestelmän muuttamiseksi ilmastoraikkaaksi.

Tukihakemukset ovat ruuhkauttaneet viranomaiset niin, että jopa lisäväkeä on pitänyt palkata käsittelemään tuhansien hakemusten sumaa. Hyvä niin, uusia työpaikkoja on muodostunut.

Mutta entäs me, jotka luulimme valinneemme jo kerskakulutuksen huippuvuosina ekologisen ja ympäristöllekin ystävällishenkisen lämmitysmuodon, olemmeko me syntisäkkejä?

Rakensimme reilut 30 vuotta sitten aravaomakotitalon, jonka lämmitysmuodoksi valitsimme vesikeskuslämmityksen, puukattilalla ja 1 500 litran varaajalla, jossa on myös 3 x 6 kW:n sähkövastukset.

Olohuoneessa on varaava takka tuplapellein, kh-huoneessa leivinuuni samalla savupeltivarustuksella, molemmat melkein keskellä lämmintä asumisalaa, ja metsää omistavana maalaiskasvattina kaiken kruunaa puulämmitteinen sauna.

Lue Digiä _0,25 € / viikko_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.