Kesällä 2002 alkaneessa Jouko Kunnaksen asuntopuntarisarjassa on ilmestynyt 165 arviota. Hän arvioi viimeisessä puntarissaan, miten oululainen asuntorakentaminen on näinä vuosina kehittynyt.
Rakennusalaa pidetään konservatiivisena, eikä suuria muutoksia ole oululaisessa asuntorakentamisessakaan tapahtunut. Keskustaan rakennetaan kerrostaloja ja metsälähiöihin rivi- ja paritaloja. Lajityyppien sekoituksia esiintyy, joskin harvakseltaan.
Palstalla on esitelty rivitaloasunto, joka täyttää kahden keskustakerrostalon välisen aukon. Monen nykykerrostalon kattohuoneistoissa on panostettu terasseihin, ja hyvine näköaloineen nämä tarjoavat avaruutta ja luonnonläheisyyttä siinä missä pientaloasuminenkin.
Rivitaloja on muokattu omakotimaisempaan suuntaan: huoneistot ovat erillään ja niillä on oma, aidattu pihansa omine autopaikkoineen. Ratkaisu sopii monelle työssäkäyvälle perheelle, jonka aika ei riitä suuren pihan hoitoon, mutta joka kaipaa kuitenkin yksityisyyttä enemmän kuin perinteinen rivitaloasunto kykenee tarjoamaan.
Näissä asuntoyhtiöissä on monesti ongelmana pihatie, jossa lapset näyttäisivät voivan vapaasti juosta ja leikkiä; sillä kuitenkin ajetaan autolla, käännytään ja peruutellaan. Tämä on ilmeinen turvallisuusriski.
Asuntojen sisätiloissa kehitys vaikutti alkuun huolestuttavalta. Huoneet tuntuivat kutistuvan samaa tahtia kun kalustehallien divaanisohvat pulskistuivat. Aravamääräykset sanelivat ennen olohuoneen minimileveydeksi 3,6 metriä; monessa uudessa huoneistossa tästä tingittiin jopa kolmen metrin rajalle. Silloin klassinen sohvaryhmä kirjahyllyineen ei enää tilaan mahdu.
Oleskelutilat ovat nykyasunnoissa kuitenkin yleensä hyvällä tolalla. Keittiö, ruokailutila ja olohuone liittyvät sujuvasti toisiinsa. Ruokailutilan on oltava riittävän suuri, nelihenkiselle perheelle kahdeksankaan tuolia ei ole liioittelua ja kuusi on käytännössä välttämättömyys. Uusimmissa asunnoissa tämä on yleensä otettu hyvin huomioon.
Parvekkeet ja terassit ovat nykyään myös tilavia. Riittävä syvyys antaa tilaa ruokapöydällekin, toisaalta syvyys varjostaa helposti parvekkeen takana olevaa olohuonetta. Parhaissa asunnoissa tämäkin on otettu huomioon.
Ensimmäisinä puntarivuosina esiintyi myös kapeita makuuhuoneita, joissa parivuode ylsi pituussuunnassa seinästä seinään. Tällöin sängyn molemmille puolille tarvittiin oma ovensa.
Tämä innovaatio taisi jäädä lyhytikäiseksi. On enemmänkin nähtävissä, että päämakuuhuone kasvaa ja saa oleskelullistakin roolia. Huoneeseen liittyy oma vaatehuoneensa tai peräti pukeutumistilansa, ehkä myös oma kylpyhuoneensa tai jopa pikku parveke.
Esteettömyysmääräykset edellyttävät, että yksi wc soveltuu pyörätuolin käyttäjälle. Perinteisin tapa on sijoittaa wc saunan pesuhuoneeseen suihkun vierelle. Joissakin perheasunnoissa erillinen wc on kasvatettu pyörätuolin mittoihin soveltuvaksi, ja tilaan on sijoitettu pesukone siihen liittyvine kalusteineen.
Nämä ovat silloin poissa saunatiloista, mahdollistaen miellyttävämmän saunomistunnelman. Harva kylpee mielellään kodinkoneiden seurassa.
Nyt asuntorakentaminen vetää henkeä. Ennakkomarkkinoitavia kohteita on niukasti, ja työmaita vielä vähemmän. Tulevaisuus näyttää, mitä uusia kehityskulkuja ja keksintöjä tuleville asunnon hankkijoille tarjotaan. Perusasiat ovat silloinkin tärkeitä. Ihmiset ovat jokseenkin samankokoisia ja asukkaiden toiminnot vaativat tilansa. Professori Otto-Iivari Meurman vertasi aikanaan asuntoa takkiin: kyllä sen voisi tehdä vähemmälläkin kankaalla, mutta silloin se ei enää istuisi.
Eri rakennustyyppien risteytykset yleistynevät, esimerkiksi vanhaa puukaupunkia arvostetaan, mutta vastaavaa ei nykyrakentajilta tunnu syntyvän. Myös uusille innovaatioille on epäilemättä tilaa. Yksi sellainen sattui asuntoilmoituksia selatessa jo silmiin: rivitaloyhtiön väestönsuoja oli liitetty yhteen asuntoon työskentelytilaksi. Rasitteena oli luonnollisesti velvoite tyhjentää tila tarvittaessa ja pitää se muutenkin väestönsuojelumääräysten edellyttämässä kunnossa.
Ilmoitusta en yrityksistäni huolimatta onnistunut uudestaan löytämään, lienenkö nähnyt unta? Idea vaikuttaa toteuttamiskelpoiselta - aina yhtiöstä yksi verstasta tarvitseva puuhapete tai treenikämppää kaipaava bändiharrastaja löytyy.
Jouko Kunnas