Yhä useampi nuori kokee, etteivät he ole tärkeä osa kouluyhteisöä. Samalla yksinäisyys on lisääntynyt: lähes puolet nuorista kokee yksinäisyyttä säännöllisesti. Vain joka viides nuori hakee apua yksinäisyyteen.
Keskeisiä taustasyitä ovat kiusaamiskokemukset, kokemus erilaisuudesta tai vähemmistöön kuuluminen sekä mielenterveyden oireilu. Yksinäisyyden vähentäminen edellyttääkin siis toimia monilla nuoren elämän eri osa-alueilla ja elämänvaiheissa.
Panostaminen eri ikäisten, myös nuorten aikuisten harrastamismahdollisuuksiin edistää sosiaalisten suhteiden luomista ja vahvistaa positiivista minäkuvaa. Maksuttomat vapaa-ajanvieton paikat antavat mahdollisuuksia tavata muita, myös pienituloisille. Ylisukupolviseen yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen voidaan puuttua esimerkiksi perhekeskuksissa ja neuvoloissa. Ratkaisuja kyllä löytyy, jos niitä halutaan tehdä.
Jos nuorella ei ole mielekästä yhteisöä johon kuulua, on riskinä syrjäytyminen tai vääränlaiset yhteisöt ja epäsosiaalinen oireilu. On aikuisista kiinni, millaiseen yhteisöön nuori pääsee kiinnittymään.
Tutkimusten mukaan esimerkiksi nuorisotyö edistää kaverisuhteiden muodostumista ja tarjoaa nuorille taustaan katsomatta yhteisöjä, joihin kiinnittyä. Nuorisotyössä vahvistetaan nuorten uskoa itseensä, tulevaan ja ympäröivään maailmaan.
Jokaisella nuorella on oikeus kuulua johonkin yhteisöön ja kokea olonsa merkitykselliseksi. Kun eri elämänvaiheissa on tukena ja seurana kavereita, pärjää haastavissakin tilanteissa paremmin.
Annika Nevanpää
vaikuttamisen asiantuntija, Nuorisoala ry
Jarmo Kokkonen
johtaja, Kirkkohallitus