Peruskouluun on tulossa lisää äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunteja 2–3 tuntia viikossa mutta vain alakoulun vuosiluokille. Syynä lisäykseen on suomalaisten lasten oppimistulosten poikkeuksellisen nopea heikentyminen. Juuri julkaistujen Pisa-tulosten mukaan vauhti on vain kiihtynyt, lukutaidossa eniten.
Tällä hetkellä äidinkielen ja kirjallisuuden viikkotunneista peräti 76 prosenttia (32 tuntia) on alakoulun puolella. Yläkoulussa tunteja on kymmenen. Hallituksen suunnitelmassa yläkoulu jäisi kokonaan ilman oppiaineemme lisätunteja. Tästä olemme nyt huolissamme.
Me allekirjoittaneet yhdessä muiden tuntijakotyöryhmän jäsenten kanssa teimme vuonna 2010 aloitteen neljännen oppitunnin lisäämiseksi 9. luokalle. Sen seurauksena ja silloisen opetusministerin myötävaikutuksella valtakunnalliseen minimituntimäärään lisättiinkin yksi tunti juuri yläkoulujen äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen.
Toisen asteen opettajilta saamamme palaute oli rohkaisevaa: ne oppilaat, joiden äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärä oli ollut neljä tuntia viikossa, selviytyivät huomattavasti paremmin opinnoista kuin ne oppilaat, joiden viikkotuntimäärä oli ollut pienempi. Jo yhden lisätunnin panostus näkyi oppimistuloksissa.
On tärkeää luetuttaa ns. kokonaisteoksia eli koko luokalle ja pienryhmille tarkoitettuja teoksia. Syntyy keskustelua ja kokemusten vaihtoa, yhteisöllisyyttä. Myös muita kirjallisuuden opetusmetodeja arviointia unohtamatta tulee käyttää. Jos monipuolista luetun ymmärtämistä ei opeteta, sitä ei opita. Tämä johtaa siihen, että oppilasta ei lukeminen enää kiinnosta.
Myös sosiaalisen median myötä nuorten lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat heikentyneet ja asenteet muuttuneet kielteisemmiksi. Harva nuori viitsii enää tarttua vapaa-ajallaan kirjaan.
Lukutaidon kehittyminen vaatii pitkien tekstien, kuten kirjojen, lukemista. Ne kasvattavat erityisesti sanavarastoa, lukunopeutta ja kykyä syventyä tekstiin. Lukeminen ja tekstin analysointi tarjoavat vaihtoehdon sosiaaliselle medialle ja lisäävät myös empatiakykyä. Lisätunti antaa oppilaalle mahdollisuuden kaikkeen edellä mainittuun.
Oppiaineemme yläkoulujen aineenopettajat ovat nykyään entistä enemmän paljon vartijoina. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia, etteivät 15-vuotiaiden Pisa-tulokset entisestään huonone. Viimeisimmässä vuoden 2022 Pisa-tutkimuksessa suomalaisnuorten pisteet laskivat eniten lukutaidossa vuoden 2018 tutkimukseen verrattuna.
Jatko-opintokelpoisuudesta huolehtiminen sekä nuoren työelämään valmistaminen on juuri yläkoulun aineenopettajien kontolla. Lukutaidottomuus on todettu myös yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa. Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen on toivonut, ettei ”yliopistojen tarvitsisi opettaa tulevaisuudessa nykynuoria lukemaan”.
Suunnitellut lisätunnit tulevat kasvattamaan oppilaan viikkotuntimäärää. Kyseessä on kuitenkin panostus yläkoulun oppilaan tulevaisuuteen. Suomessa viikkotuntimäärä on selvästi alhaisempi kuin monissa muissa Euroopan maissa.
Uskomme, että äidinkieleen panostaminen yläkoulussa lisää oppilaan innostusta oman äidinkielen opiskeluun ja sen taitavaan käyttöön työelämässä, kun oppilaan kiinnostus herätetään aineenopettajan monipuolisilla opetusmetodeilla.
Tämä vahvistaa oppilaan itseluottamusta, henkistä hyvinvointia ja elämänhallintaa.
Kaisa Hautamäki
lehtori (eläkkeellä), Oulu
Irene Härkönen
lehtori (eläkkeellä), Oulu
Heli Lehtomaa
lehtori, Oulu
Saara Hintsala
lehtori, Oulu
Kirjoittajat ovat Oulun kaupungin kirjallisuustyöryhmän sekä tuntijakotyöryhmän jäseniä, Suomen peruskouluille laaditun ensimmäisen kirjallisuusdiplomin kehittäjätyöryhmän jäseniä sekä Oulun kaupungin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtoreita.