Sydän syrjällään olen seurannut tämän hallituskauden aikana tehtyjä leikkauksia tukiin ja tukimuotoihin, jotka koskevat erityisesti jo valmiiksi heikossa asemassa olevia ihmisryhmiä.
Yksi näistä ryhmistä ovat nuoret ja nuoret aikuiset. Lisäksi tulevissa ehdotuksissa on väläytelty muun muassa opintotuen poistamista muuttaen opiskelu pelkällä opintolainalla tapahtuvaksi, toisen tutkinnon muuttaminen maksulliseksi sekä mahdolliset lukukausimaksut.
Samaan aikaan toitotetaan joka paikassa, kuinka tulee kouluttautua, olla valmis lisäkouluttautumaan ja jopa kouluttautumalla tarvittaessa vaihtamaan kokonaan alaa työuran aikana.
Hallitus poisti muun muassa aikuisopintotuen ja perusteluna tuen poistamiseksi oli se, että tutkimuksen mukaan sitä käytetään pääosin oman alan lisäkoulutukseen eikä esimerkiksi uuden ammatin hankkimiseen. Tänä jatkuvan kouluttautumisen aikana perustelu ontuu todella pahasti. Jos esimerkiksi luokanopettaja käyttää sitä valmistuakseen erityisluokanopettajaksi eli lisäkouluttautumiseen samalla opetusalalla, hän saa täysin uuden ammatin ja erittäin hyvät työllistymismahdollisuudet, koska erityisopettajista on pulaa. Samalla hän voi tukea työssä jaksamistaan, jos edellinen työnkuva on alkanut puuduttaa.
Luokanopettajien virat ovat tänä päivänä todella lujassa, joten tällä tavalla voi päästä vakituiseen virkaan. Tästä minulla on useita esimerkkejä työuraltani. Itsekin olen vaihtanut alaa tai työtehtäviä työurani aikana kaikkiaan kolmesti, ja näistä kahdesti alle 30-vuotiaana. Käytin lisäopiskeluihin muun muassa aikuiskoulutustukea. Myös esimerkiksi hoitoalalla lisäkouluttautuminen antaa mahdollisuuden uusiin työtehtäviin.
Kuntouttava työtoimintakin lakkautettiin ja asumistukea leikattiin. Nämäkin koskettavat erityisesti nuoria, joilla ei vielä ole ammattia, opiskelupaikkaa tai työtä. Näillä nuorilla voi myös olla erilaisia terveydellisiä haasteita. Tähän päälle näitä nuoria kuritetaan ja uhkaillaan toimeentulotuen leikkauksella, elleivät he aktivoidu töihin, joita on vaikea saada, opiskeluihin, joihin he yrittävät päästä. Tiedän nuoria, jotka ovat kuntouttavan työtoiminnan jälkeen päässeet opiskelemaan.
Nuoruus on ja on aina ollut etsimisen ja kokeilemisen aikaa. Nuoret kypsyvät eri tahdissa, eivätkä nuoruudessa tehdyt esimerkiksi väärät alanvalinnat saisi kurittaa nuoria kohtuuttomasti. Tähän liittyy myös tämä järjetön ensisijaisuuspisteytys opintoihin hakiessa. Kun olet ottanut vastaan yhden opiskelupaikan, menetät nämä ensisijaisuuspisteet ja jos huomaatkin alan itsellesi vääräksi, kilpailu uudesta opiskelupaikasta kiristyy entisestään. Tämä systeemi pitäisi pikimmiten purkaa.
Elämme kovien arvojen aikaa enkä yhtään ihmettele, jos nuori uupuu, masentuu tai luovuttaa tässä oravanpyörässä.
Pirkko Myllykangas
äiti, terveydenhoitaja, luokanopettaja, englannin lehtori, Kajaani