Nuorten kokemukset ilmastokriisin äärellä vaihtelevat, kuten meidän aikuistenkin. Osa kokee suurta huolta ja jopa ahdistusta, kun taas osa ei ajattele asiaa juurikaan tai pitää sen loitolla arjestaan.
Ilmastonmuutoksen kieltäminen tai sen merkityksen vähättely on onneksi vähemmistössä, mutta huolestuttavia merkkejä sen lisääntymisestä on näkyvissä. Tämä ei ole valitettavasti yllätys, sillä tieteellistä tietoa kyseenalaistetaan tahallisesti monelta suunnalta.
Tämä on kouluille vakava haaste: ilmastonmuutos ja muut aikamme keskeiset ympäristöongelmat ovat kiistämättömiä tosiseikkoja, jotka vaikuttavat perustavanlaatuisesti nuorten koko elämään.
Koulun pitää antaa eväitä asian käsittelyyn, jotta sitä ei kielletä, työnnetä sivuun tai lamaannuta sen äärellä. Taannoin ilmastolukioiden tapaamisessa Hämeenlinnassa nuoret ilmasivat olevansa aika yksin ympäristöongelmista johtuvan ahdistuksensa kanssa. He toivoivat keskusteluapua siihen kouluissa, ja opettajakunnassa tarvitaankin apua asiaan perehtymiseen ja kouluttautumiseen.
Nuoret tuntevat myös perusteltua katkeruutta aikuisia ja päättäjiä kohtaan, sillä tiedosta huolimatta ilmastotoimissa on viivytelty vuosikymmeniä.
Jätämme nuorille surkean perinnön, kun vitkastelun vuoksi ilmastonmuutoksen hillintä muuttuu työläämmäksi ja parhaatkin mahdolliset tulevaisuudet kehnommiksi. Vuonna 2018 ja koronapandemian välisenä aikana nähtiinkin ennen kokematonta lasten ja nuorten liikehdintää ilmaston puolesta ja nimenomaan päättäjiin kohdistettuja vaatimuksia.
Nuorisobarometrin 2023 mukaan ihmisestä johtuva ilmastonmuutos on suurin epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttava asia (58 prosenttia), joskin rinnalle ovat nousseet liki yhtä voimakkaina hyvinvointipalveluiden tulevaisuus, nuorten syrjäytyminen ja rasistinen väkivalta.
Luonnon hyvinvointi on niin ikään tärkeimpien arvojen joukossa. Kestävyyskysymyksiin keskittyneessä vuoden 2021 barometrissä nuoret esimerkiksi olivat sitä mieltä, että jatkuva talouskasvu on mahdottomuus luonnon kantokyvylle (56 prosenttia) ja luonnon itseisarvo on huomioitava kaikessa päätöksen teossa (86 prosenttia). Vastaajista toisaalta kolme neljästä tunsi hyvää oloa kestävien valintojen tekemisestä.
Koulu voi antaa mahdollisuuden nuorille paitsi oppia kestävämpiä valintoja myös opettaa taitoja osallistuvaan ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Yksilövalintojen suhde ilmastokriisiin voi jäädä etäiseksi, mutta yhdessä toimiminen, osana yhteiskuntaa, silloittaa etäisyyttä.
Mahdollisuudet mielekkääseen toimintaan ovat paras lääke lamauttavalle ahdistukselle. Huolta tuleekin kantaa, mutta taakan alle nujertuu helposti, jos jää yksin. Jos nuorillekin kansalaisille annetaan mahdollisuus toimia, suuria ongelmia ei myöskään työnnetä pois silmistä, pois mielestä. Huolen poissaolo ei ole terveellistä, jos se perustuu silmien sulkemiseen.
Ituja tästä on. Esimerkiksi kouluissa toimii aktiivisia ympäristöryhmiä, ja myös nuorten edustajistossa aihe on vahvasti esillä. Ouluun on perustettu ruokaraati, joka keskittyy ruuan kestävyyteen, viihtyisyyteen ja hävikin poistoon. Tähän on jokaiselta koululta edustus.
Jos koulu tukee tällaista toimintaa, se antaa merkin siitä, että me aikuiset otamme asiat ja nuoret tosissamme. On kuitenkin huolehdittava, että nuorten äänellä on painoarvoa.
Koulun kokoinen ratkaisu on, että asia otetaan tosissaan. Koko oppimisiän läpi, päiväkotien, koulujen ja nuorisotalojen kesken, on rakennettava polkumainen reitti. Sen varrella ympäristökysymykset tulevat todeksi ja niille annetaan kouriintuntuva muoto.
Oulussa tällaiseen yhteiseen polunrakennukseen on vahva pyrkimys, joka saa tukea kaupungin tähtäimestä muuttua hiilineutraaliksi ja kestäväksi kaupungiksi. Tavoite on, että siihen olisivat myös sitoutuneet kaikki toimijat.
Polun varrelle mahtuu kaikenlaista. Laitetaan aurinkopaneelit oppimisrakennusten katoille. Mennään ulos luontoon, luodaan kestävyysalan TET-paikkoja, vähennetään ruokahävikkiä ja ennen kaikkea opitaan aktiivista kansalaisuutta. Ilman sitä yhteiskuntien kurssinmuutoksia ei tapahdu.
Luodaan näkymä, jossa on toivoa ja toimijuutta.
Jussi Tomberg
kestävän tulevaisuuden kehittäjäopettaja ja erityisasiantuntija, Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut
Ville Lähde
tutkija, filosofian tohtori, BIOS-tutkimusyksikkö