Piirinuohooja Heikki Aalto kaartaa sinisellä pakettiautollaan kalajokisen huoltamon pihaan ja purkaa autostaan ison imurin, erilaisia harjoja ja työkalupakin, kaikki - nuohooja mukaan luettuna - mustanpuhuvia. Miten muuten voisi ollakaan, nokisesta työstä kun on kysymys.
Ensin Aalto kytkee kattilan pois toiminnasta, suojaa sanomalehdillä kattilan ympäristön ja kiipeää katolle puhdistamaan piipun. Sitten on kattilan vuoro.
Tällä kerralla Heikki Aalto on huoltamon pannuhuoneessa kutsuttuna. Öljykattilan puhdistus tehdään pyynnöstä. Riittää, että se puhdistetaan kerran kahdessa vuodessa.
Kiinteällä polttoaineella, puulla tai turpeella toimivat tulisijat, takat, leivinuunit, hellat ja saunan pesät piirinuohooja nuohoaa omasta aloitteestaan kerran vuodessa.
Pelastustoimilakiin tehtiin kolmisen vuotta sitten muutos, jonka mukaan kiinteistön omistaja voi järjestää kiinteistönsä nuohouksen haluamallaan tavalla. Aikaisemmin nuohous oli kunnan tai piirinuohoojan tehtävä. Lain mukaan kunta kuitenkin päättää nuohouspalvelujen järjestämisestä kunnasta eli valitsee sopivan vaihtoehdon kolmesta.
Piirinuohous vallalla
Kunnat ovat enimmäkseen valinneet piirinuohousjärjestelmän, jossa piirinuohooja huolehtii kiinteistöjen nuohouksesta, ja kiinteistön omistaja on velvollinen sen sallimaan.
"Kiertelen alueellani. Jos ei kotona ole ketään muutamalla kerrallakaan, jätän nuohousilmoituksen ajasta, jolloin tulen. Ellei aika käy, kiinteistönomistaja voi sopia uuden ajan", Heikki Aalto kertoo.
Hänen alueellaan on runsaat tuhat nuohottavaa kiinteistöä. Järjestelmä toimii hänen mielestään hyvin. Vain harvoin käy niin, ettei kiinteistöön kerta kaikkiaan pääse.
"Vaikka kiinteistönomistaja haluaisi itse nuohota tulisijansa, hän on viime kädessä itse kuitenkin vastuussa siitä, että nuohous on tehty asianmukaisesti."
"Ihmiset tykkäävät järjestelmästä. Heidän itsensä ei tarvitse huolehtia asiasta sen enempää", hän toteaa.
On tulisijoja, joita on puhdistettava useammin kuin kerran vuodessa, esimerkiksi puukeskuslämmityksessä, jossa ei ole lämminvesivaraajaa ja joutuu kituuttamalla polttamaan, hormit ja piiput nokeentuvat nopeammin.
Pienkiinteistössä nuohooja ottaa ensin tuhkat pesistä ja puhdistaa takkojen ja uunien savukierrot ja savupellit ja avaa mahdolliset tukkeumat. Puhdistuksen jälkeen hän kokeilee vedon. Sen tuntee kädellä tai voi todeta palavan tulitikun avulla.
"Samalla teen yleistarkistuksen. Katson päällisin puolin, ettei piipuissa ja tulisijoissa ole halkeamia. Tarkistan myös ettei tulisijojen lähellä, kuumien luukkujen äärellä ole tavaroita. Tämä on ennaltaehkäisevää palotarkastusta", Aalto selvittää.
Kovalla vedolla
Kiinteät polttoaineet tulisi Heikki Aallon mukaan polttaa mahdollisimman kovalla vedolla.
"Kituuttaminen nokeaa ja edesauttaa nokipalon syttymistä." Turvallista olisi hänen mukaansa polttaa tulisijoissa vain puuta ja paperia. Roskien polttoon pientulisijoja ei kannata käyttää.
Kiinteistönomistajan on huolehdittava tikkaiden kunnosta. Laki määrää, että tikkaiden on oltava kiinteät.
"Monesti eivät ole. Huomautan siitä ensin. Ellei korjausta tule, olen velvollinen ilmoittamaan siitä palopäällikölle kuten muistakin puutteista tai vioista. Poliisi en ole, mutta tehtävänäni on pyrkiä ennaltaehkäisemään paloja."
Myös kesämökit kuuluvat lakisääteisen nuohouksen piiriin. Vapaa-ajan asunnot olisi nuohottava joka kolmas vuosi. Mökkien tulisijat nuohotaan kesäisin, koska muulloin mökeillä ei välttämättä olla.
Kun mökki on pidemmän aikaa ollut lämmittämättä, Heikki Aalto neuvoo ensin katsomaan, että tulisijat ovat ehjiä.
"Talo on saattanut liikahtaa, ja halkeamia syntynyt.Tarvittaessa voi pyytää palotarkastuksen, jotta voidaan todeta tulisijojen ja hormien turvallisuus."
"Lämmitys kannattaa aloittaa pienellä tulella, koska iso tuli saattaa vaurioittaa kylmää uunia. Samalla voi nähdä, että hormi vetää, eikä mökki savustu."
Heikki Aalto suosittelee kaikkien kiinteistöjen piippuihin hattua. Hattu estää hormia kastumasta, eikä hormiin pääse roskia.
"Jos hormi on kostea, veto on huono", hän sanoo.
Hatun voi asentaa kiinteistönomistaja itse, piipun ja hatun väliin pitää jättää 20 senttimetrin nuohousvara.