Viime vuosina on julkaistu myös useita pajunpunontaan liittyviä kirjoja, joista saa ideoiden lisäksi opetusta tekniikoihin. Alan perusteoksena pidetään Marianne Mortensenin Pajunpunonta-kirjaa (Atena). Siinä esitellään erilaiset tekniikat selkein kuvin ja ohjeita on myös vaativiin töihin, kuten puutarhamajat ja huonekalut. Selkeitä oppikirjoja ovat myös Minna Koskisen ja Anelma Savolaisen Suomalainen pajutyökirja (WSOY) sekä Marketta Miettisen ja Vilho Raatikaisen Pajutyöt (Opetushallitus).
Kansalaisopiston pajunpunontakursseja on Oulussa 10.10.2008-28.3.2009 ja 6.11.2008-27.11.2008. Kummallekin kurssille mahtuu vielä.
Pihan ja parvekkeen syyskoristeluun sopivat monenlaiset istutukset, mutta kun tulee hallayö ja toinenkin, ainoastaan havut, kanervat ja callunat selviävät paleltumatta. Näyttävyyttä pihalle syntyy pajukoristeista, jotka myös suojaavat kasveja tuulen riepotukselta.
Luonnonvaraista pajua löytyy runsaasti paikoista, jotka raivataan säännöllisin väliajoin, kuten ojien pientareilta, teiden varsilta sekä sähkölinjojen alta.
"Kun maanomistajalta kysyy luvan, voi villipajua kerätä ja punoa siitä koristeita", neuvoo Oulun seudun ammattioppilaitoksen, Kempeleen yksikön opettaja, floristimestari Pasi Kivilompolo.
Materiaalia Kivilompolo kehottaa keräämään pajun lepokauden aikana, myöhäissyksystä alkukevääseen. Silloin paju on sitkeimmillään eikä kuori irtoa. Parhaita oksia ovat yksivuotiset versot, jotka eivät ole haarautuneet. Kahden vuoden kasvustosta voidaan käyttää suorat oksat, latvaosat ovat parhaita pieniin punontatöihin ja suorat runko-osat käyvät loimikepeiksi.
Viljellyn punontapajun punominen ja käsittely on helpompaa kuin luonnonpajun. Viljeltyä pajua voi ostaa tasavärisinä kimppuina, jolloin eri lajikkeita yhdistäen saa erilaisia väripintoja.
Luonnonpajujen pinta on kirjava ja väriskaala on kellertävästä ruskeasta lähes violettiin. Suomessa punontapajua kasvattaa muun muassa Marjamäen tila, josta voi tilata myös kuivatettuja oksia.
Tänä syksynä Kempeleen ammattioppilaitoksen floristiopiskelijat saivat kolme päivää aikaa suunnitella koristeita oppilaitoksen pihalle. Lähtökohta oli, että opiskelijat tekisivät luonnonmateriaaleista ympäristöä ilahduttavia ja elävöittäviä koristeita.
Lopputuloksena oli neljä erilaista pajusta tehtyä rakennelmaa, joiden materiaalit ovat pääosin luonnosta kerättyjä. Kierrätettyjä materiaaleja ovat metalliset tukirangat suurissa rakenteissa.
Upeimpia töitä on "Villi ja vapaa", joka kuvaa jokea ja kuohuvasta koskesta ilmaan ponkaisevia kaloja. Ideoita omalle pihalle ja parvekkeelle saa jokaisesta työstä.
"Pajunpunontaan tarvitaan vähän työkaluja. Puukko ja oksasakset riittävät yksinkertaisimpiin töihin. Lisäksi tarvitaan punontapiikki, jolla saa taivutettua loimipajut haluttuun muotoon, sekä lyöntirauta, jolla punospinta tiivistetään", neuvoo kansalaisopiston kädentaitojen ohjaaja Leila Ronkainen. Hän pitää pajunpunonnan kursseja Oulun ja Kempeleen kansalaisopistoissa.
Pihdeistä, sidontalangasta sekä styrox-levystä on apua monimutkaisemmissa töissä. Stryrox-levy toimii myös loimien tai pohjakeppien tukena, jolloin kehikon muoto säilyy paremmin.
Tukikehikko on yksi helpoimpia pajutöitä. Voit tehdä sen valmiiksi mullalla täytettyyn ruukkuun tai käyttää styrox-levyä apuna. Pistele ruukun pohjalle tai piirtämällesi ympyrän kehikolle styroksiin ensin halutun pituisia pajuja loimiksi. Puno sitten tukirengas eli kimmi heti ruukun reunan yläpuolelle. Tukirengas pitää loimet tukevasti paikoillaan. Kerää lopuksi loimet latvastaan yhteen ja sido kiinni. Kehikkoa voit koristella luonnon marjoin ja kävyin. Jouluna siihen voit lisätä havuja ja valot.
"Kehikkoon voi myös punoa kimmistä ylöspäin ristipunonnalla spiraalin, jolloin rakenteesta tulee tukevampi ja koristeille saa enemmän kiinnityskohtia", Ronkainen sanoo.
Jos punonnasta innostuu, voi opetella erilaisia tekniikoita. "Suosituimpia töitä kursseilla ovat amppelien ja pajupallojen teko. Osa kurssilaisista haluaa valmistaa myös eläimiä", Ronkainen on huomannut.