Punaiset, siniset, vihreät talot meren ja vuoren äärellä. Vuonojen maassa uudetkin talot rakennetaan lähes aina puusta ja maalataan värikkäin värein kuten ennenkin, tosin asumisneliöiden määrä on nykyään hulppea. Naapurimaissa elämänmenossa on paljon samaa ja erot löytyvät pienistä asioista. Suomalaisia hätkähdyttää viikinkien tapa nukkua kylmässä makuuhuoneessa ja norjalaisia hämmentää puun käytön vähyys Suomen kodeissa.
Norjalaisessa kodissa vieraillut suomalainen äimistelee lumikasoja makuuhuoneen ikkunan alla, sisäpuolella. On hyvin tyypillistä nukkua pienehkössä, lämmittämättömässä makuuhuoneessa ikkuna raollaan kesät, talvet.
"Ehkä tapa juontaa vuosikymmenien takaa, kun asuttiin vetoisissa hirsitaloissa. Raikkaassa ilmassa nukkuminen on ja tuntuu terveelliseltä, mutta käytämme toki paksuja peitteitä. Tuntisin oloni tunkkaiseksi ja päänsärkyiseksi, jos joutuisin nukkumaan lämpimässä huoneessa, ilman että raikas ilma vaihtuu jatkuvasti", selvittää Karin Bones.
Hän asuu tavallisessa kaksikerroksisessa omakotitalossa noin 5000 ihmisen kylässä, Brekstadissa Trondheimin vuonon suulla Keski-Norjassa, Atlantin rannalla.
Entä kun aamulla herätään kylmään? Tarkoitus on pujahtaa usein lattialämmitteiseen kylpyhuoneeseen. Tosin norjalaisissa kodeissa on kylpyhuoneissa usein ikkuna, josta ilmanvaihto esim. suihkun jälkeen tapahtuu, joten kylppärikin voi olla kylmä tehokkaista termostaateista huolimatta. Ylipäätään viileys ja lämpö ovat alituisen puuhailun ja vaihtelun kohde Norjassa sekä sisällä että ulkona.
Lämpö puusta
Norjassa ei ole kattavaa kaukolämpöjärjestelmää kuten Suomessa. Asukkaat huolehtivat talon tai huoneiston lämmityksestä usein sähkön tai puun avulla. Lämmitysuuni on lähes kaikissa asumuksissa, ja uunit ovat nykyään melko ympäristöystävällisiä. Talvella kotoinen piipunsavu leijailee kaduilla ja syksyisin klapimarkkinat käyvät kuumina. Keski-Norjassa saa yhden favnin (2m x 1m x 0,6m) parhaana pidettyä koivuklapia noin 2000 kruunun hintaan. Klapeja myydään myös pienissä kasseissa kaupunkiasuntoihin. Puu vähentää lämmityskustannuksia, jotka pelkällä sähköllä nousisivat huimiksi.
"Talossamme, jossa on oman asuntomme lisäksi kellariasunto, kuluu sähkölaskuun noin 1500 kruunua kuukaudessa", kuvaa Karin Bones.
Suomessa pattereista kohoaa huomaamatta tasainen lämpö kaikkialle, kun taas Norjassa lämpö on huonekohtaista, joten sitä käytetään oleilun mukaan. Norjalaiset sulkevat ovia jatkuvasti perässään säilyttääkseen lämmön, kun taas vähän sähköä kuluttavat valot palavat lähes jatkuvasti koko talossa.
Kookkaat kodit
Rannikolla taloihin kuuluu usein paatti tai vene. "Kaikki eivät voi sietää merta. Esimerkiksi äitini, joka on aina asunut vuorilla, ei pidä merestä heti olohuoneeni ikkunan takana. Meri suolaa ikkunat jatkuvasti. Moni mielestä se on uhkaava, epämiellyttävä, kylmä ja tuulinen, ja onhan se aikojen myötä vienyt paljon henkiä", Bones kertoo.
Norjassa kodit rakennetaan heti kerralla suuriksi ja laajennetaan usein vielä lasten muutettua talosta. "Sitten laajennuksiin on varaa. Lisätilaa voi käyttää vaikkapa lasten ja lastenlasten vierashuoneina", Bones perustelee.
Norjan tilastokeskuksen mukaan vuonna 2001 keskimääräinen käyttöneliömäärä norjalaista asumusta kohden oli 123 neliötä ja huoneita asumuksessa oli noin 4,1. Suomessa vuonna 1997 pinta-ala huoneistoa kohden oli keskimäärin 76 neliötä.
Norjalaiseen taloon kuuluu usein myös sokkelin sokkelleilighet - vuokrattava kellariasunto. Norjalainen opiskelija-asuminen tapahtuukin usein kellareissa. Leimallista norjalaisille taloille on myös lähes koko talon kiertävä terassi ja erilaiset puulaatoitukset pihalla. Laatoitus on vaivaton tapa hoitaa pihaa ja laaja terassi takaa auringon.
Sauna on noussut Norjassa suosioon, sitä voidaan pitää statussymbolina poreammeen rinnalla. Moni käyttää saunaa kodin juhlissa ja jotkut rentoutuvat saunassa jopa viikoittain.
Norjalaiseen sisutuksen jatkuvasti suosittu elementti on trekvit - puupaneloinnit katoissa, lattioissa, seinissä sekä puiset huonekalut. Värejä käytetään suomalaisia koteja ronskimmin.
"90-luvulla kirkkaat värit tulivat uudelleen muotiin. Myös maalin alle laitettavia erilaisia pintoja luovia alustapetteja sekä tavallisia tapetteja käytetään paljon", Bones arvioi. Mukavasti värikkäiden norjalaisten kotien rinnalla hillityn vaaleat suomalaisseinät jäävät kalpeiksi, värittömiksi.
Norjalaiset rakentavat talonsa lähes automaattisesti puusta. "Varmaankin siksi, että meillä on paljon puuta. Ja puutalo on terveellinen asumus. Suomessakin on paljon puuta, mikseivät suomalaiset käytä sitä enemmän taloissaan", Bones ihmettelee. Suomessa hirsitalorakentaminen on viime vuosina piristynyt myös omakotitaloissa mökkirakentamisen rinnalla.
Norjassa uudet puutalot sopivat kauniisti vanhempien vierelle, tyylissä on paljon samaa. "Nykyään talojen ikkunat tehdään lämmityssyistäkin hieman pienemmäksi kuin 10-20 vuotta sitten, jolloin laajat ikkunat olivat muotia", Bones arvioi.
Vaikka vanhempia puutaloja on pilattu suurentamalla ikkunoita liikaa, ei tämä ei ole yhtä surullista kuin Suomessa. Meillä puutalorakentaminen lopahti 50-luvulla, tehden puutalot arvokkaiksi mm. kulttuurihistoriallisessa mielessä. Norjassa puutalorakentamisen perinteet ovat jatkuneet katkeamattomina ja puutalo on tavallisin pientalotyyppi.
Kaupungeissa on paljon bygård - pienkerrostaloja puusta. Esimerkiksi Trondheimissa useat kaupunginosat aivan ydinkeskustassa ovat puurakenteissaan tunnelmallisia ja luovat persoonallista, toisella tavalla nykyaikaista kaupunkikuvaa. Opiskelijakaupungin trendikäs ravintolaelämä soljuu vanhojen puurakennusten suojissa. Sievää, värikästä norjalaiskatua silmäillessään Suomen kaupunkien kivisyyttä, talojen jyhkeyttä ja tyylin kovuutta on vaikea ymmärtää.
Jälkiruokasukupolvi ja öljy
Norjalaiset seuraavat trendejä sisustuksessa ja siihen on varaa viimeistään lasten vartuttua. "Kodin merkitys tietenkin vaihtelee, mutta väittäisin kaltaiselleni viisikymppiselle aktiivi-ikää elävälle norjalaisnaiselle kodin merkitsevän hyvin paljon. Kotia laitetaan ystäviä ja sukulaisia varten. Hyvä ruoka ja juoma, seura, naapurit ja yleensä yhdessä viihtyminen kodeissa on tärkeää. Mieluummin käymme kylässä ystäväpiirin kodeissa kuin menemme yhdessä ulos", Bones pohtii.
Norjassa varallisuus näkyy, puhutaan dessert generasjon - jälkiruokasukupolvesta, nykyisistä suurista ikäluokista. "Sodan jälkeen vanhempamme halusivat meille, lapsilleen, parempaa kuin itse olivat saaneet ja lapset hemmoteltiin. 70-luvulla öljylöytöjen tuoma vauraus mahdollisti yltyvän rahankäytön ja kulutus on vahvasti osa elämäntapaamme. Tosin erot ihmisten varallisuudessa kasvavat nykyään ja esimerkiksi tiet, terveydenhuolto ja koulut ovat kehnosti hoidetut, vaikka varaa parempaan olisi", Bones kertoo.
"Norjaa pidetään kalliina maana, ja näin varmasti monessa asiassa onkin. Kuitenkin Oulussa vastikään vieraillessani huomasin ruokatavaroiden olevan samanhintaisia kuin Norjassa. Selkeästi halvempia oli vain osa lihatuotteista", Bones ihmettelee.