Niina Martikainen sai kipinän kangaspuilla kudontaan vuonna 2010 tekstiiliartesaaniopintojensa aikana Pikisaaressa.
”Opinnoissa oli pääosin kankaankudontaa. Kudoin silloin ensimmäistä kertaa. Opin sidosoppia sekä tuotteiden suunnittelua.”
Martikainen jatkoi saman alan opintoja Lapin yliopistossa sisustus- ja tekstiilimuotoilun parissa. Kaikissa opinnoissa oli kursseja, joissa kudottiin kangaspuilla. Myös tietokoneavusteisia kangaspuita käytettiin.
Martikainen kutsuu itseään kankuriksi. Se on ammattinimike kankaan kutojalle. Tällä hetkellä hän suunnittelee omaa mattomallistoa perustamalleen yritykselle Palasia Designille.
Martikainen on kutonut pääasiassa mattoja, pöytäliinoja ja pyyhkeitä. Opiskellessaan hän kutoi koulun kangaspuilla.
Nykyään Martikainen omistaa useammatkin kangaspuut. Yksi niistä on mummon luona, jossa hän käy kutomassa. Mummokin on nuoruusvuosinaan Muoniossa tehnyt kangaspuilla mattoja.
Martikainen kutoo sekä itselleen että muille. Inspiraation hän saa materiaaleista ja muodoista.
”Kutomiseen voi käyttää kaikenlaisia materiaaleja, mutta se ei välttämättä kannata. Tietämys materiaalista on tärkeää, mutta kaikki on mahdollista. Olen löytänyt Instagramista @stern-glassworks -tilin, joka on tehnyt lasiset kangaspuut.”
Helppoa ja meditatiivista
Kudontatekniikoita on kymmeniä, jopa satoja. Kutoa voi myös kudontakehyksellä tai pirralla, jota käytetään pirtanauhojen tekemiseen. Lasten pienet kangaspuut käyvät mainiosti pienten yksinkertaisten tekstiilien kutomiseen.
Martikaisen mielestä kutomisessa vaikeinta on kankaan rakentaminen kangaspuihin, koska pitää tietää monta asiaa. Itse kutominen on kuitenkin helppoa. Hän hoitaa kangaspuiden ja kankaan rakentamisen itse.
Martikainen kuvaa kutomista kangaspuilla meditatiiviseksi. Hän kuuntelee samalla musiikkia ja ajattelee. Kutominen on Martikaiselle asioiden ja tunteiden jäsentelyä. Samalla hän ideoi uusia tuotteita.
”Joskus saatan kutoa montakin tuntia putkeen. Kutominen on itseasiassa ollut tukena viime aikoina, kun minulla on ollut vaikeaa ja olen käynyt samaanaikaan terapiassa.”
Katoavaa kansanperinnettä
Kutomisen lisäksi Martikainen tekee kierrätysmateriaaleista koruja. Käsin neulominen ei enää onnistu niin hyvin, koska reilu vuosi sitten Martikainen menetti tapaturmassa vasemman etusormenpään. Kudonnassa puuttuva sormenpää ei onneksi haittaa.
Oulussa voi käydä kokeilemassa kudontaa, esimerkiksi Rautatieaseman vieressä sijaitsevassa Taitokeskuksessa. Siellä Martikainen on itsekin ollut opiskeluaikoina opettamassa.
”Suosittelen kudontaharrastusta kaikille, koska se on lähes ilmaista ja materiaaleiksi sopivat kierrätysmateriaalit. Tämä on katoavaa kansanperinnettä,
joten toivoisin käsityömuodon säilyvän.”
Martikainen on aktiivisesti verkostoitunut sosiaalisessa mediassa muiden kankaankutojien kanssa.
”Oulussa Koomamies kutoo kangaspuilla unelmien työhuoneellaan Höyhtyän ostarilla. Jokitilan Armilla on kangaspuut Ylikiimingissä. Kankaankutoja Ullan muotoilutoimisto Aihiomon Lumi-kuosia tuotetaan Annalan teollisuuskutomossa Lapualla. Oululainen tekstiilitaiteilija Piritta Mettovaara työskentelee myös paljon kangaspuilla.”