Suuri osa suomalaisista avaa ensimmäisenä herätessään puhelimen, ja sieltä sosiaalisen median alustan, kuten Instagramin tai Tik tokin. Valitsemastaan sosiaalisen median alustasta tulvii heti ensimmäisten hereillä olon minuuttien aikana valtava määrä kuvastoa toisten ihmisten elämästä.
Tämä luo mielikuvan valtavasta määrästä vaihtoehtoja. Olisit tänäkin aamuna voinut olla käynyt jo kuntosalilla, avantouimassa tai meditoimassa. Voisit myös vaihtaa ihonhoitorutiinisi hieman kuulauttavammaksi ja kirkastavammaksi ostamalla tämän uuden kasvoveden tai seerumin. Näin helposti sinäkin saisit säästettyä rahat omistusasuntoon.
Ensimmäinen asia, jonka aamulla kohtaamme, ei siis olekaan oma elämämme, vaan seitsemän sekunnin pituiset videot täynnä ideoita, joilla parantaa elämäämme, eli mainokset.
Suomen ylikulutuksen päivä oli tänä vuonna 30. maaliskuuta. On siis selvää, etteivät suomalaisten kulutustottumukset ole kestävällä tasolla.
Yhteistä tälle ylikuluttamisen nousulle on mainosten yleistyminen. Mainokset eivät ole enää vain televisiossa, katujen varrella ja lehdissä hitaasti vaihtuvia, vaan ne seuraavat meitä puhelimemme mukana kaikkialle.
Sen lisäksi että altistumme mainoksille määrällisesti enemmän, ovat ne myös meille täydellisesti kuratoituja. Algoritmit mahdollistavat sen, että kohdennetut mainokset ovat houkuttelevampia kuin koskaan. Ei siis ihme, että suomalaisten kulutustottumukset eivät ole kestävällä tasolla luonnonvarojen tai henkilökohtaisten taloustilanteiden näkökulmasta.
Kuluttaminen on teknologisen kehityksen myötä helpompaa kuin koskaan. Halpatuotanto on kukoistuksessaan; vaatteet, elektroniikka ja muut mukavuudet ovat alhaisissa hinnoissa, mikä on vaatinut kompromisseja tuotantoketjun eettisyydessä, ekologisuudessa ja läpinäkyvyydessä.
Ostaessamme tuotteita emme oikeastaan tiedä tapahtumaketjua tuotteen taustalla. Näemme vain näennäisen edullisen hinnan, joka on kannustin ostamaan pienellä harkinnalla. Tämä mahdollistaa myös sen, että tuotteita ostetaan enemmän.
On siis aika keskittyä siihen, mikä elämässä on jo hyvin sen sijaan että pyrkisimme parantamaan elämänlaatuamme kuluttamalla. Jos kuluttaisimme sosiaalista mediaa ja sen kaupallista sisältöä kriittisemmin, voisimme keskittyä siihen, mikä omassa elämässä on jo hyvää.
Meille mainostetaan mielikuvien avulla uusia tuotteita, vaikka hyvin usein itse ainakin havahdun siihen, että minullahan on jo kaikki tarpeellinen ja enemmänkin. Harvoin huomaa elämänlaadun nousseen uuden ostoksen myötä. Kannustan siis miettimään, mikä on oikeasti tarpeellista, ja kritisoimaan kulutuskeskeistä sosiaalisen median sisältöä.
Matilda Rosenqvist
Oulu