Lähde: Kauppapuutarhaliitto ry
Nyt on aika heittää rupsahtaneet kellokanervat pois ja korvata ne ensimmäisillä kestävillä narsissiruukuilla ja pajunkissoilla. Pääsiäinen on se aika, jolloin ensimmäiset tetenarsissit nostetaan lasitetuille parvekkeille ja kuisteille, jopa ikkunanlaudoillekin.
Rohkeimmat ovat aivan oikeassa sijoittaessaan tetenarsissit astioihin vaikka lumen keskelle, sillä hyvin kastellut narsissit kestävät pakkasta jopa kymmenen astetta.
Kunnon kastelu on tärkeää, sillä muuten pakkasenkesto heikkenee. Jos pakkasta on odotettavissa kymmentä astetta enemmän, narsissit kannattaa tuoda sisälle tai ne voi peittää sanomalehdillä tai pakkasharsolla. Lasitetun parvekkeen ulkopuolinen lämpötila saa olla reilusti toistakymmentä astetta pakkasen puolella, ennen kuin tetenarsissia kannattaa mitenkään suojata.
Satunnainen lumikuorma saattaa painaa narsissit lakoon, mutta suojasään tultua ne nousevat taas uuteen kukintaan. Kevään viileät säät takaavat sen, että narsissit pysyvät matalina, ja niiden kukinta jatkuu aina ensimmäisten kesäkukkien istutusaikaan asti. Maan sulettua pikku sipulikukat voi haudata kukkapenkin uumeniin, joten niistä on iloa seuraavanakin keväänä. Sitten onkin jo orvokkien aika.
Narsissien seuraksi voi päivälämpötilan pyöriessä nollan tuntumassa laittaa muitakin pieniä ruukuissa kukkaan hyödettyjä sipulikukkia, kuten helmililjoja, tuoksuvia tasetteja tai valkokukkaisia perunanarsisseja, neuvotaan. Niitä ei haittaa, jos lämpötila humpsahtaa joitain asteita nollan alapuolelle, mutta tetenarsissin kestävyyslukemiin ne eivät yllä.
Pakkasjakson yllättäessä ne kannattaakin nostaa sisälle tai peittää pakkaspeitteellä tai sanomalehdillä.
Vaikka väritrendit vaihtelevat, yksi pysyy: pääsiäisen keltainen väri. Värin käyttö pohjautuu auringon ja keväisen uuden elämän symboliikkaan. Keltaisesta pääsiäisestä on tullut erityisen voimakas Pohjois-Euroopassa, jossa uutta elämää kuvastavat keltaiset tiput ja narsissit yhdessä pajunkissojen kanssa.
Muualla Euroopassa ja USA:ssa pääsiäispupu on pomppinut mukaan tähän rintamaan.
Perinteisimmät pääsiäisnarsissit olivat suurikukallisia keltaisia torvinarsisseja tai oranssivalkoisia lyhyttorvisia narsisseja. Kotimainen suurikukkaisten narsissien tuotanto leikkokukiksi on hieman vähentynyt vuosien varrella.
Leikkonarsissin paikkaa on vallannut pienikukkainen, ruukussa kasvatettava tetenarsissi. Sen käyttöaika on pitkä, sillä ensimmäiset tetenarsissit ovat kaupoissa jo helmi-maaliskuun vaihteessa.
Leikkonarsissit viihtyvät hyvin maljakossa keskenään tai pajunkissaoksien kanssa. Muiden leikkokukkien kanssa niitä ei kannata sekoittaa, sillä narsissin varsista erittyvä kirkas lima haittaa muiden kukkien vedenottoa. Samaa narsissinkeltaista värimaailmaa edustavat tulppaanit, joiden kausi yleensä päättyy pääsiäiseen.
Yli kolme neljäsosaa pääsiäisenä myytävistä ruukkukukista on keltaisia, vaikka valkoinen on myös saavuttanut suosiota. Pääsiäiskukkien joukkoon mahtuu monia kestäviä ja kauniita ruukkukukkia, kuten pitkää kesäkauttaan aloitteleva ruusubegonia, leikkokukkanakin tuttu gerbera ja ikisuosikki tulilatva.
Myös keltaisia tulppaaneita tai hyasintteja näkee ruukuissa pääsiäisen aikaan.