Kaupunginhallitus päätti maanantaisessa kokouksessaan esittää valtuustolle, että Nallikarista muodostettaisiin liikelaitos 1. tammikuuta 2008 alkaen. Liikelaitokseen kuuluisivat leirintäalue ja uimaranta-alue.
Alueen rakennukset liikelaitos vuokraisi tekniseltä keskukselta, joka kuitenkin on ilmoittanut rajaavansa sopimuksesta pois uimaranta-alueella sijaitsevan niin sanotun rantaravintolan.
Vuonna 1975 rakennetun ravintolarakennuksen kunto on teknisen keskuksen mukaan niin huono, ettei sen peruskorjaaminen ole taloudellisesti järkevää.
Puinen, tasakattoinen rakennus on oman aikansa uljas edustaja, myöntävät teknisen keskuksen johtaja Väinö Jounila ja rakennuspäällikkö Jukka Heikkilä.
"Rakennuksessa on jonkin verran kosteusongelmia", Jounila kertoo. "Keittiöpuoli on vanhentunut kaikilta osiltaan", Heikkilä selittää. "Se ei esimerkiksi täytä lainkaan ympäristöviranomaisten vaatimuksia."
Talon remontointi olisi kummankin mukaan todella iso hanke. "Koko rakennus pitäisi peruskorjata täydellisesti. Tämä taas nostaisi vuokran niin korkeaksi, ettei tiloihin saataisi vuokralaista", Heikkilä sanoo.
Jo nykyisellään kaupungin on ollut vaikea saada tiloille vuokraajaa, ja rakennus onkin ollut paljolti tyhjillään.
Kesäkäyttöön reilu kolmekymmentä vuotta sitten kohonnut rantaravintola on Heikkilän mukaan myös köykäisesti rakennettu. "Tällaisilla rakennuksilla ei yleensäkään ole elinikää monia kymmeniä vuosia."
Rakennuksen muuttamista ympärivuotiseen käyttöön ei pidetä järkevänä, sillä tarvetta siihen ei nähdä. Niin kesä kuin talviaikaan rantaravintolan mahdollisesti tarjoamat palvelut löytyvät leirintäalueen porttirakennuksesta ja Edenistä, Jounila katsoo.
Jounila ja Heikkilä ovat siten molemmat rantaravintolan purkamisen kannalla. Tämä vaatisi kuitenkin kaavamuutoksen. "Sitä tässä on nyt pohdittava", Jounila toteaa.
Muutaman vuoden ikäisessä kaavassa sekä rantaravintola että niemen kärjessä oleva huomattavasti nuorempi majakkarakennus saivat suojelumerkinnän S3, kertoo kaavoitusarkkitehti Timo Lajunen. "Ravintola oli ensimmäisiä tuon tyylin rakennuksia Oulussa. Se on merkkirakennus uimarannan kannalta kuten majakkakin."
Lajusen mukaan kyseessä on kulttuurihistoriallisesti mielenkiintoinen rakennus. "Se on ilmeeltään kevyt, elegantti ja yksinkertainen, pitkien seinä- ja ikkunapintojen vaihteleva kokonaisuus." 1970-luvun puolivälin elementtijärjestelmää edustava talo on lajissaan myös harvinainen. Lajusen mukaan Oulussa ei juuri ole säilytetty sen tyylin rakentamista.
S3-merkintä on Lajusen mukaan kuitenkin tekstiltään suhteellisen lievä. "Siinä käytetään muotoa ´on pyrittävä´ eli esimerkiksi muutostöissä on pyrittävä ottamaan huomioon muun muassa rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo."
Rantaravintolan muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi ei Lajusen mukaan vaatisi kaavamuutosta. Oleellista olisi tehdä muutokset niin etteivät ne muuttaisi ratkaisevasti talon ulkonäköä ja arkkitehtuuria.
"Jos osoittautuu, että rakennus on korjauskelvoton, jos se on ylivoimaista, niin purkamista on harkittava. Silloin museoviranomaisten rooli nousee tärkeäksi", Lajunen kommentoi.
Lajunen näkee rantaravintolalle Jounilaa ja Heikkilää enemmän mahdollisuuksia. "Alueen virkistyskäyttö kasvaa tulevina vuosina eikä ainoastaan lähitienoon tuhansien uusien asukkaiden vuoksi.
Suunnitellussa alueen ympäri kulkevassa reitissä rantaravintola asettuu aivan keskeiselle paikalle. Myös merialueen talvikäytön lisäämisen mahdollisuudet kasvavat, kun kaupallinen satamatoiminta Toppilassa loppuu ja väylää ei pidetä enää auki."