Metsänomistajuus on sukupuolittunutta ja metsänomistajien palvelut eivät täysin vastaa naismetsänomistajien tarpeisiin. Tähän tulokseen päätyi suomalaisia naismetsänomistajia ja heidän aktiivisuuttaan metsänomistamisessa väitöskirjassaan tutkinut Juulia Kuhlman.
Kuhlmanin tutkimuksen mukaan naismetsänomistajat eivät ole yhtä aktiivisia useissa metsänomistukseen liittyvissä toimissa kuin miesmetsänomistajat. He muun muassa osallistuvat vähemmän metsänomistajille suunnattuihin tilaisuuksiin, lukevat vähemmän metsälehtiä ja ylipäänsä viettävät vähemmän aikaa metsässä.
Naiset eivät myöskään ole yhtä aktiivisia metsänhoitotöissä tai puunmyynnissä, ja heillä on harvemmin päivitetty metsäsuunnitelma.
Ero selittyy osittain naisten näkemyksillä siitä, että aktiivinen metsänomistajuus kattaa paljon muutakin kuin vain taloudellisten arvojen turvaamisen. Esimerkiksi perintöön liittyvät tavoitteet ovat keskimääräisesti naisille tärkeämpiä.
Kuhlmanin mukaan nykyinen keskustelu painottuu talousarvoihin, jolloin monet metsänomistajat jäävät arvoineen huomiotta.
Naismetsänomistajat kokivat Kuhlmanin mukaan metsänomistamiseen liittyvät neuvot ja ohjeet ajoittain niin sekaviksi ja haastaviksi, että he turvautuivat metsäalan koulutukseen selvitäkseen metsänomistajuudesta.
– Tämä tulos viittaa siihen, että metsäalan neuvonnassa on parantamisen varaa, Kuhlman toteaa tiedotteessa.
Kuhlmanin mukaan paikoin hyvinkin kärjistyneeseen metsäkeskusteluun tarvitaan monipuolista näkökulmaa, joka ottaa huomioon metsänomistajien moninaiset arvot ja tavoitteet.
Kuhlmanin väitöskirja tarkastettiin 8.3. Helsingin yliopistossa.
