Kalevassa (8.1./Lukijalta) kirjoitti Lumi-Tuulia Holm sukupuolittuneen vallankäytön uhasta naisten tasa-arvolle.
Tekstissä oli kohtia, joihin ikääntyneenä miesoletettuna tekee mieli ottaa kantaa. Heti aluksi ilmenee hänen asenteensa tasa-arvoon, kun hän kirjoittaa naisista ja miesoletetuista.
Olen muutamia kertoja ottanut kantaa nokatusten keskustellessa naisten kanssa heidän väitteeseensä, että miesoletettujen hallitsemissa kansoissa naiset ovat alistettuja ja sorrettuja. Olen neuvonut heitä ottamaan ohjat omiin käsiin, jolloin voivat itse määrätä tahdin/tavat elämänmenoon.
Väitteeseensä, ettei se ole mahdollista, olen kertonut, että lähes kaikissa yhteisöissä naiset ovat pääluvultaan enemmistönä. Kun tämä enemmistö demokraattisesti hallituissa yhteisöissä käy kaikissa vaaleissa äänestämässä vain naisehdokkaita, niin silloin he ovat automaattisesti vallan huipulla ja saavat määrätä mihin tahtiin yhteisö marssii. Yksinkertainen keino vaihtaa vallanpitäjät. Siitä vaan toimeksi, naiset.
Itse en ole etuillut missään jonossa, enkä edes huomauttanut ketään etuilusta. En myöskään ole puuttunut kenenkään vaatetukseen, meikkeihin, koruihin tai muuhunkaan olemukseen arvostelemalla. Kukin saa olla näköisensä ja pitää tapansa, se ei minua haittaa.
Se, mitä ja miten on tyttöjä opetettu olemaan ja elämään, on tietääkseni tapahtunut lähes täysin naisten toimesta, eikä siihen ole osuutta miesoletetuilla.
Ja sitten siitä istuma-asennosta. Siihen vaikuttaa se pieni fyysinen ero naisten ja miesoletettujen kesken. Miesoletetuilla kun on jalkovälissään ulkonevia elimiä, jotka istuessa tekevät hankalaksi olla polvet yhdessä – toisilla yksilöillä haitta voi olla huomattavampi kuin jollakin muulla.
Toivotan tasa-arvoista elämää – nimikkeistä alkaen.
Raimo Anttila
Ylivieska