”Feminismi on vain naisten keino painaa miehiä alas” tai ”sukupuolten välinen tasa-arvo on jo saavutettu Suomessa”. Tällaisiin väitteisiin olen törmännyt mainittuani arkipäiväisten tasa-arvoasioiden huomioimisen tärkeydestä.
On mahdollista, että opinnoissani sukupuolentutkimukseen perehtyneenä olen tavallista tallaajaa herkempi havaitsemaan ympäröivässä maailmassa sukupuolittuneita vallankäytön tilanteita.
Ilmiötä voidaan kutsua myös misogyniaksi, jonka keskeinen määritelmä useiden eri lähteiden mukaan on naisiin kohdistunut viha, naisviha, mutta sen ilmenemismuotoja ovat asenteet, tunteet ja toiminta.
Ääritapauksessa misogynia voi ilmetä väkivaltana, mutta nyt haluan kiinnittää huomion näkymättömämpään arjessa esiintyvään misogyniaan.
Sukupuolittuneiden asenteiden, tunteiden ja toiminnan siemenet on kylvetty meihin jo varhaislapsuudessa. Siinä missä pojat ovat saaneet huutaa ja riehua, tytöille on opetettu ettei hameen kanssa tai ilmankaan saa istua jalat levällään. Pojille hyväksyttyä toimintaa tekevälle tytölle on muistuteltu, ettei tytön kuulu tehdä kuten pojat. Hyvin varhain on myös opetettu, että ”pojat on poikia”.
Kun palataan taas käsillä olevaan aikuiselämään, näkyvät vuosikymmenten takaiset toimintamallit edelleen: Saavun kaupan kassajonoon samaan aikaan itseäni vanhemman miesoletetun kanssa. Vaistomaisesti luovun mahdollisuudestani ottaa paikan jonossa ennen häntä, eikä miesoletettukaan vastustele ottaa paikkaansa jonosta edeltäni.
Samasta ilmiöstä on kyse myös tilanteessa, jossa nainen ja mies kohtaavat kadulla ja todennäköisemmin nainen väistää. Yleisradion asiaa käsitelleessä uutisessa mainittiin tutkimuksesta, jossa oli todettu naisten käyttävän tämänkaltaista julkista tilaa miehiä vähemmän.
Tässä vain muutama esimerkki sukupuolittuneista toimintamalleista, jotka pitävät edelleen pintansa yhteiskunnassamme.
Toivoisinkin, että ihmiset tarkastelisivat arkipäiväisiä toimintojaan kriittisemmin ja tulisivat yhä tietoisemmiksi sisäistetystä sukupuolittuneesta vallasta. Haluan uskoa, että monet tilanteet tapahtuvat lähinnä tiedostamattomuuden takia, ei tietoisesta halusta käyttää sukupuolittunutta valtaa toisen painamiseksi alas tai oman edun maksimoimiseksi.
Seuraavan kerran kun olet lentokoneessa, kiinnitäpä huomiosi keskipenkillä istuvaan miesoletettuun. Levittääkö hän jalkansa mahdollisuuden saadessaan myös viereiseltä naiselta ”vapautuvaan” tilaan.
Seuraavan kerran, kun haluat puhutella sinua palvellutta asiakaspalvelijaa, mitä jos tytöttelyn sijaan vaivaisit aivonystyröitäsi vähemmän arvottavan sanavalinnan etsimiseen. En usko, että tämä sukupuoliasia on tilanteessanne millään tavalla relevantti.
Seuraavan kerran, kun näet naisen tai tytön, jonka pukeutumista tai meikkiä sinun tekisi mieli kauhistella äänen, pidä asia omana tietonasi ja käytä säästämäsi energia itsereflektioon. Mikä tekee sinusta toista ihmistä tärkeämmän?
Lumi-Tuulia Holm
Oulu