Simulaattori näyttää ampumistilanteen jälkeen, mihin karhua on osunut.
Kuva: Heli Rintala
Katseeni liukuu välillä kiväärin tähtäimen punaiseen pisteeseen, välillä piipun sivuitse metsämaisemaan. Tiedän, että kohta puskista ryntää esiin jokin villieläin – hitaasti, nopeasti, lähellä, kaukana, kohti tai poispäin.
Aseen piippu piirtää tahatonta kuviota. Jännittää.
Muutaman kymmenen metrin päässä oleva pensas kahahtaa. Sen takaa ryntää esiin iso karhu, joka laukkaa suoraan kohti yllättävän kovaa vauhtia. Kivääri tärisee: laukaisen neljä kertaa, mutta en osu.
