Joskus on viisainta myöntää tosiasiat. Minusta ei ole siihen. En tule todennäköisesti koskaan saavuttamaan sitä täydellistä hyvän olon tunnetilaa, johon neuloosioireyhtymää potevien korona-ajan kotoilijoiden kuvaillaan vaipuvan kutimet käsissään.
Ja kyllä. Tunnustan olevani hieman kateellinen heille, jotka pudottelevat puikoilta tuosta vain ja mitä vain, olivat ne sitten islantilaisia, norjalaisia tai hailuotolaisia neulepuseroita, tai sitten mitä mielikuvituksellisimmin kuvioin koristeltuja sukkia, lapasia, myssyjä…
Kriisiaikoina on varmaankin kautta aikain sinnitelty ja niistä on selvitty käsitöitä tekemällä.
