Suomessa jo kauan jatkunut kaupungistumiskehitys kiihtyy yhä kiihtymistään. Ihmiset muuttavat paitsi maaseutupaikkakunnilta kaupunkeihin, myös Pohjois- ja Itä-Suomesta Etelä- ja Länsi-Suomeen.
Syitä muuttamiseen on lukuisia. Yleisimpiä syitä lienevät esimerkiksi opiskelu, työ ja halu muuttaa uuteen ympäristöön. Myös esimerkiksi Helsinkiin ja muualle pääkaupunkiseudulle saatetaan muuttaa vain siksi, että siellä asumisesta on muodostunut hieno ja auvoisa mielikuva.
Vuonna 2020 muuttovoitot ja -tappiot ovat kääntyneet päälaelleen. Tilastokeskuksen muuttoliikettä koskevan tilaston (12.5.2021) mukaan pääkaupunkiseutu on menettänyt viime vuonna väestöä muualle Suomeen, kun taas Lapin ja Kainuun muuttotappiot ovat olleet pienimmät yli 40 vuoteen.
Koronaviruspandemia on vaikuttanut varmasti asiaan, ja se on voinut olla jopa hyväksi Suomen muuttotappioalueille.
Ihmiset eivät ole etätyön lisääntymisen myötä enää yhtä riippuvaisia tietystä paikasta kuin ennen, joten työn perässä ei tarvitse välttämättä lähteä muualle.
Lisäksi vähäväkisiä ja harvaan asuttuja paikkoja on alettu arvostaa koronapandemian aikana enemmän, koska siellä on tilaa liikkua ja hengittää.
Vietin itsekin viime lukuvuonna pitkiä aikoja kotipaikkakunnallani, kun etäopiskelu ei sitonut Ouluun. Nähtäväksi jää, jatkuuko maaseudun arvostaminen pandemian jälkeenkin.
Mitä haittaa väestön valumisesta etelään ja kaupunkeihin sitten on? Se aiheuttaa vääjäämättä alueellista eriytymistä. Maaseutupitäjät kärsivät aivovuodosta, kun korkeasti koulutettu väestö keskittyy isommille paikkakunnille.
Lisäksi palvelut vähenevät ja huononevat muuttotappioalueilla.