Kari Viholainen ei halua elää vanhaksi, koska arvelee ”voivansa menettää kävelykykynsä ja muistinsa ja elämään yksinäisenä lukittuna omaan kotiinsa” (Kaleva 6.4./Lukijalta).
Tämä on kuitenkin vain yksi mahdollinen ja lohduton käsikirjoitus elämän viimeiseen näytökseen, optimistisempiakin on, myös onnellinen vanhuus on mahdollista.
Elinikä Suomessa on pidentynyt, nyt syntyvien poikien odotettu elinikä on olosuhteiden pysyessä nykyisenlaisina noin 80 vuotta ja tyttöjen neljä vuotta pidempi. Satavuotiaitakin tulee olemaan entistä enemmän.
Tämän myötä suhtautuminen omaan, tulevaan ikääntymiseen on muuttunut ja tuleekin muuttua. Mielikuva ainot/reinot jalassa kiikkustuolissa istuvasta vanhuksesta on auttamatta eilispäivää. Vanha voi olla aktiivinen yhteiskunnan osallistuja. Työssä ollaan pidempään, ja eläkkeelle jäännin jälkeenkin työnteko voi jatkua jossain muodossa.