Kuluneen kesän poliittinen keskustelu antaa ymmärtää, että tietyt kansanedustajat ja ministerit ovat sopivia vastuullisiin poliittisiin tehtäviin huolimatta siitä, että he ovat ilmaisseet eri ihmisryhmiin kohdistuvia vihamielisiä mielipiteitä edellyttäen, että he pyytävät niitä anteeksi.
Tiettyjen poliittisesti valveutuneiden akateemikkojen mukaan näitä poliitikkoja ei pitäisi myöskään asettaa vastuuseen mielipiteistä, koska he ovat ilmaisseet mielipiteensä yksityishenkilöinä.
Nämä molemmat ajattelutavat ovat täysin ristiriidassa ihmisen perimmäisten persoonallisuuskehitykseen liittyvien tosiasioiden kanssa.
Peruspersoonallisuuden olennaiset ominaisuudet muodostuvat ennen kaikkea lapsuudessa ja nuoruudessa. Nuoruuden kehityksen vaikutus peruspersoonallisuuteen vähenee 20 ikävuoden jälkeen, ja 25 vuoden iässä aikuisen peruspersoonallisuus on kehittynyt lopulliseen muotoonsa, jonka jälkeen peruspersoonallisuudessa ei tapahdu suuria muutoksia.
Persoonallisuus käy 25 ikävuoden jälkeen läpi pienempiä, esimerkiksi iän, koulutuksen ja sosiaalisten olosuhteiden mukanaan tuomia muutoksia. Poikkeuksia ovat esimerkiksi erilaiset traumaattiset kokemukset, jotka voivat merkittävästi muuttaa ihmisen persoonallisuutta, myös peruspersoonallisuutta.
Tämä tarkoittaa, että aikuisiällä, vanhempana kuin 25 vuotta, suullisesti tai kirjallisesti ilmaistut mielipiteet ovat osoitus henkilön peruspersoonallisuudesta, persoonallisuus, joka muodostaa kaikupohjan kaikelle mitä henkilö tuntee, ajattelee, ilmaisee ja tekee.
Psykologisen ja psykiatrisen tutkimuksen sekä kliinisen toiminnan perusteella tiedetään, että terve ja vakaa peruspersoonallisuus on pysyvä ominaisuus, johon normaali elämän ulkoiset tekijät tai muutokset eivät vaikuta merkittävästi.