On erinomainen idea viedä sanataidefestivaalin avajaiset keskelle kaupunkia Rotuaarille. On hyvä, että festivaalin idea ja runous kohtaa kansan kadulla.
Mutta.
Jotta ideat ja toteutukset toimisivat, pitäisi tehdä jotakin muuta, kuin mitä tänään Rotuaarilla nähtiin.
Odotin, että juhlat kerrassaan räiskähtävät käyntiin. Ei. Tilaisuus alkoi kymmenisen minuuttia myöhässä, ja vaikka niin hyväntahoisesti haluaisin ajatella, että tyylikkäästi, niin ei.
Rotuaarin lavan takaseinän näyttöpaneelissa vaihtuvat säätiedotukset ja muut kuvat eivät tehneet asiasta lainkaan kauniimpaa.
Kun taivas vetäytyi pilveen ja harvalukuisessa yleisössä vieruskaverikaan ei lämmittänyt, Muusajuhlien avajaiset kangistuivat entisestään. Vuorossa oli improvisaatiorunoutta, johon yleisöstä yritettiin löytää vapaaehtoisia.
Tässä vaiheessa kävi selväksi, että Rotuaarin lavan äänentoisto ei tee kunniaa improvisaatiolle – eikä juhlille. Extempore-taiteesta ei saanut mitään selvää.
Parhaimmillaanhan improvisaatioteatteri on täyttä kultaa, mutta nyt ei edes hivuteltu Vedetään hatusta -ohjelman tyyliä.
Televisiosarjoilla jatkettiin, kun lavalle kasattiin runoraati. Jälleen idea on mielettömän hyvä, mutta ei tämäkään saanut kuulijoista otetta. Runoraati jatkoi, kun meidät tuuli hätisti jo hakeutumaan lämpimään.
Parasta antia avajaisissa olivatkin Sari Maanhallan ja Kaisa Halmkronan runomuotokuvat! Runoilijattaret ahkeroivat lavan reunustalla ja tarjosivat aitoja elämyksiä yleisölle.
Yritys hyvä, Muusajuhlat. Tästä ei voi kuin parantaa!
Muusajuhlilla on reilun viikon ajan luvassa tuhdisti mielenkiintoista ohjelmaa. Avajaisissa piti tästä saada maistiaisia, mutta onneksi tiedän, että paljon parempaa on luvassa!
Kalevan kansankriitikot ovat kirjoittamisesta kiinnostuneita kansalaisia. He seuraavat Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoa ja kirjoittavat tapahtumista kritiikkejä, jotka julkaistaan tällä sivulla. He pääsevät ilmaiseksi Oulun juhlaviikkojen tapahtumiin, joista he kirjoittavat.