Mu­siik­ki­tyy­lien mo­ni­toi­mi­ko­neis­to

Kansanmusiikkisävytteistä poppia vai kotimaista etnorockia? Tai ehkäpä modernia poppia, suomalaista folk-rockia tai etnojytää? Vaikka moni on yrittänyt, on oululaisen Kammarit-yhtyeen musiikkia mahdoton lokeroida.

Ei pelimannipuvuille. Vaikka Kammareitten musiikki onkin kansanmusiikkipohjaista, eivät yhtyeen jäsenet kuitenkaan suostu pukemaan päällensä kansallisasuja.
Ei pelimannipuvuille. Vaikka Kammareitten musiikki onkin kansanmusiikkipohjaista, eivät yhtyeen jäsenet kuitenkaan suostu pukemaan päällensä kansallisasuja.

Kansanmusiikkisävytteistä poppia vai kotimaista etnorockia? Tai ehkäpä modernia poppia, suomalaista folk-rockia tai etnojytää? Vaikka moni on yrittänyt, on oululaisen Kammarit-yhtyeen musiikkia mahdoton lokeroida.

Kahdeksanjäsenisen yhtyeen soittajien ja laulajien taustoista löytyy usean musiikkityylin kirjo klassisesta musiikista heviin ja kansanmusiikista rockiin. Harva bändi saa kuulla yhtä värikkäitä analyysejä tyylilajistaan. Kammareita on verrattu niin Värttinään kuin Don Huonoihinkin. Kuukausi sitten ilmestyneen Samperi-levyn Ota tästä mies -kappaletta on joku rinnastanut jopa Iron Maideniin. "Soitamme hyvän mielen musiikkia", kuvailee rumpujen ja lyömäsoittimien ekspertti Jaska Vetämäjärvi.

Kammareilla on takanaan 15 vuotta. Alunperin Kämmärit-nimellä esiintynyt yhtye perustettiin tanhuryhmä Hamun säestäjiksi. Soittajat ja laulajat ovat vaihtuneet useasti. Nykyinen viiden miehen ja kolmen naisen kokoonpano on ollut kasassa nelisen vuotta.



Liikettä rockin suuntaan


Kämmärit vaihtoi nimensä Kammareiksi puolitoista vuotta sitten.

"Eteläsuomalaisten mielestä Kämmärit-nimi vaikutti ehkä negatiiviselta", yksi solisteista, mandoliinin soittaja Tommi Salmela arvelee ja lisää, että nimenvaihdos oli levy-yhtiön ehdotus, vaikka asiaa oli aiemmin jo pohdittu yhtyeenkin kesken.

Kahteen ensimmäiseen levyyn, Onnentie (1997) ja Sydämen kappaleita (2000) verrattuna tuorein Samperi-levy on mennyt sovituksellisesti rockimpaan suuntaan.

"Musiikissa on nyt enemmän kontrastia", analysoi Tommi Salmela.

Hän tarkentaa, että kansanmusiikin tuoma vivahde luo toimivan konseptin. Nostalgista tunnelmaa Kammarit pitää yhä edelleen yllä muun muassa mandoliinilla, viululla ja uruilla.

Vaikka viimeisimmällä levyllä onkin tavallista enemmän mukana sähkökitaraa ja -bassoa, tekee yhtye myös akustisia keikkoja.

Kammarit ei halua olla cover-bändi, vaan he säveltävät ja sanoittavat kappaleensa itse.

"Ideat biiseihin tulevat mistä sattuu, riimit ja sävelet vaan putoavat päähän. Emme tuota musiikkia taskulaskimella vaan sydämellä", runoilee kitaristi ja laulaja Rike Pietilä vertauskuvallisesti.

"Eikun sydämentahdistimella!", jatkaa Jaska Vetämäjärvi tarinaa yhtyeen kappaleiden syntymisestä.



Kielimuuria ei tunneta


Kammarit solmi alkuvuodesta 2004 levytyssopimuksen Musiikkituottajat Group Oy:n kanssa. Keikkoja on ollut enimmäkseen Suomessa, mutta yhtye on esiintynyt myös Ranskassa, Ruotsissa, Venäjällä, Ukrainassa ja Saksassa.

Kielimuuria ei ole vielä tullut vastaan. Kun Kammarit esiintyi viidensadan asukkaan kylässä Ranskassa La Viennen maakunnassa, olivat konserttiin saapuneet kaikki kynnelle kykenevät vaippaikäisestä vanhukseen.

Toisella Ranskan keikalla paikalliset lumoutuivat Kammareiden naissolistin Heli Honkalammen tulkitsemasta Maja-kappaleen ranskankielisestä versiosta, jonka oli kääntänyt Jaskan avopuoliso, Kaisa Pekkala. "Saatiin esityksestä kymmenen pistettä, eikä meitä heitetty patongeilla."

Kammarit ovat ylpeitä pohjoissuomalaisesta taustastaan. Yhtyeestä löytyy kolme pitkän linjan musiikkiammattilaista ja loputkin jäsenet toteuttavat musiikkia työssään.

"Vaikka Kammareissa soittaminen on meille enimmäkseen rakas harrastus, sitä tehdään ammattimaisin ottein ja rimaa pidetään korkealla", kiteyttää Rike.

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä