Kevään arvaa olevan tulollaan, kun vuotuiset Tukholman huonekalumessut avasivat ovensa, 59. kerran. Tilaa on saatu lisää. Nyt 10 000 neliömetrin alueella kelpaa ammattiväen tallustella. Yleisö päästetään vasta lauantaina sisälle.
Kulku on hidasta, kun joka nurkan takaa saattaa ilmestyä jotain uutta ja ihmeellistä. Tai sitten kulku käytäviä pitkin saattaa mennä joutuisasti, ikään kuin esillä olevaa designiä olisi nähty jo roppakaupalla ennenkin.
Ständeillä vaihdetaan poskisuudelmia, ostajat ja myyjät tapaavat ja siemailevat kivennäisvettä tai kuohuviiniä minimalististien kirjahyllyjen tai muhkeiden sohvien lomassa. Ilmassa on innokkuuden värittämää uteliaisuutta, moni on etsimässä trendejä. Etsivä löytää, tai ei.
Joku puhuu puun uudesta tulemisesta. Ekoajattelu on muodissa ja raaka-aineiden kestävyysajattelu. Turkoosia ennustetaan uudeksi muotiväriksi. Toinen taas veikkaa harmaan eri sävyjä. Ja nahan käyttö, sen povataan lisääntyvän.
Perinteissä on ainakin kiinni messujen kunniavieras Sir Paul Smith, brittiläinen, lähinnä vaatesuunnittelijana tavaramerkkinsä luonut suunnittelija.
Hän on loihtinut omat huoneensa, jotka ovat messujen vetonaula. Yhteen huoneeseen hän sijoittanut ympäri maailmaa kuvaamiaan kukkia tapetiksi, tuolit ovat myös kukka-aiheisia.
Installaatio tuo mieleen vanhat englantilaiset kodit, joissa erilaista kukkamotiivia työntyy ilmoille pölyisestä kokolattiamatosta raskaisiin verhoihin.
Smith itse ei usko minimalismin jatkuvan.
"Uskon, että jatkossa suunnittelijat eivät enää pelkää koristeiden ja värien käyttöä. Tämä pätee myös vaatemuotiin", hän sanoo.
Vähän kauempana Smithin osastosta sijaitsee Shanghain Taide ja Design akatemian ständi. Koulu on tehnyt yhteistyötä tukholmalaisen Konstfackin kanssa, niin että molemman maan opiskelijat ovat saaneet vaikutteita toisiltaan.
Niinpä Feng Ren Yanin tuoli on traditionaalista kiinalaista kerrontaa. Lukuisat puuhelmet toimivat istuimena ja antavat lihaksille hierontaa. Ajatus kulkee vanhaan laskutapaan, kun vielä laskettiin helmillä.
Vuosien varrella messuilla erityishuomion on saanut oma "Green house" osasto.
Yli sata nuorta suunnittelijaa pyrki tänne tänä vuonna, 36 onnisti. Tänne tulee messuväki haistelemaan uutta. Ehkäpä omassa luomisinnossa on nostamisen varaa.
Vihreän talon erikoisin näytteillepano on norjalaisten opiskelijoiden olohuoneinstallaatio. Kaikki sotkuisen huoneen kalusteet ja seinät ovat valkoiset. Pieniä väritäpliä oli siellä täällä, kuten lamppu ja koriste-esineet. Ne ovat Oslon vankilan vankien tekoa.
Tukholmalaisen Beckansin taidekoulun viimeisen vuosikurssin opiskelija Oscar Andersson on taas punonut erikoisen sohvan jumppasaleilta saamistaan kiipeilynaruista. Kierrätystä parhaimmillaan. Sohva sopisi hyvin myös ulos luontoon.
"Olen saanut inspiraation isoäidiltäni, joka oli kova neulomaan", Andersson sanoo.
Green Housen tungoksessa tapaan Ruotsissa kasvaneen suunnittelija Eero Koiviston haistelemassa ilmoja. Hän puhuu uusimmasta työstään, jonka suunnittelussa on ollut myös mukana kollegat ja partnerit Claesson ja Rune.
"Lumihiutaleet" on nimi pikkupöydille, jotka sopivat kuluvaan vuodenaikaan. Idean Koivisto sai jenkkiläisen valokuvaajan lumihiutaletöistä. Sitten Koivisto työsti ideaa tietokoneohjelmalla.
Koivisto on kiertänyt maailman designmessuja.
"Sanoisin, että trendinä nyt on kehittynyt yksinkertaisuus. On mahdollista tehdä vaikeita muotoja, mutta nyt pelkistetään."
"Olen keskellä muotoilijan kehitystäni. Olen lopettanut ajattelemasta sitä. Eräs itävaltalainen arkkitehti sanoi: Vain kuolleet eivät kehity."